Kotimaisia business-opuksia

 

Jostain kumman syystä lainasin kolme liike-elämäopasta Kallion kirjastosta pari kuukautta sitten. Sain ne jopa luettua. Totesin, että kaksi kolmesta on surkeita ja yksi kolmesta kelvollinen. Tämä on (ehkä sattumalta) parempi suhde kuin esimerkiksi lentokentällä myytävien business-oppaiden laita on. Nehän ovat liki kaikki yhdestä artikkelista laajennettuja kevyitä itseään toistavia turhuuksia. 

Amerikassa on näet teollisuudenala, joka toimii seuraavasti. Joku proffa (tai näpsäkkä journalisti) saa päähänsä uuden ajatuksen tai uuden tavan tulkita vanha ajatus. Hän kirjoittaa siitä artikkelin esimerkiksi HBR:n tai johonkin vähäpätöisempään julkaisuun. Konferenssi ja TED-tapahtumat kutsuvat hänet pitämään esitelmän, sellaisen jossa on kaljoja ja mikrofoni korvalla ja kädet heiluvat. Sitten hän laventaa ajatuksensa kirjaksi, joka alkaa yleensä kertomuksella hänen kaveristaan “Consider Pete, a friend of mine, who had met with tough times, but who overcame them when he << tähän sitten se yksi ajatus”.

Camilla Tuomisen kirja “Tunteet eivät kuulu työpaikalle” ratsastaa viime aikoina muotiin tulleella ajatuksella tunteiden hyväksyttävyydestä. Kirjassa on 9 lyhyttä lukua (kertomusta) esimerkiksi siitä miten pakkopositiivisuus on pahasta ja rohkeita olisi syytä suojella. Ja tietenkin on hyvä oppia virheistä, joiden tekemistä ei pidä pelätä. Kevyttä, tuttua ja sinänsä ihan todenmukaista. Joka luvun lopussa on kätevä tiivistelmä. Esa Saariseen muistetaan viitata. 

Tomi Pyyhtiän RESET on syystäkin omakustanteinen. Se kertoo sekä palaveripullista että noin 25 melko satunnaisesta “suomalaisen työkulttuurin” huonosta puolesta. Kirja ei viittaa kuin itseensä, luvut ovat lyhyitä, ajatukset keskenjääneitä aforismeja. Kirjasta ei opi juuri mitään. Esa Saarista ei mainita.

Asta Raamin Älykäs Intuitio on näistä kolmesta kirjasta paras. Se näet perustuu muihin kirjoihin, akateemiseen tutkimukseen. Jopa Kahneman mainitaan heti kirjan alussa. Kirjan rakenne on suomalainen versio amerikkalaisesta: tutkimuksen tuottama tieto havainnollistetaan pitkillä tapauskertomuksilla, jotka ovat kuin suoraan LinkedInistä eli tuttuja tavoitellulle lukijakunnalle. Jos kirjasta lukee vain teoreettisen, tutkimuksellisen osan, siitä jää jäljelle alle puolet. Niin se kannattaakin lukea. Esa Saarinen suosittelee kirjaa takakannessa.