Hassu rakas korvaimplantti / Tapani Tukiainen

Kuulon huononeminen on vaarallista. Sosiaalisen kömpelyyden, onnettomuuksien lisäksi se syrjäyttää ja aiheuttaa jopa aivojen rappeumaa, dementiaa. On siis tärkeää hoitaa huonontunutta kuuloa kuulokojeella tai sen paremmalla versiolla eli korvaimplantilla. 

Sairaalapappi ja kirjailija Tapani Tukiainen on huonokuuloisten sukua. Toisesta korvasta katosi vähitellen kuulo liki kokonaan, toisestakin se heikkeni. Maailma hiljeni, linnut vaikenivat ja kommunikaatio ihmisten kanssa väheni, kun ei siitä mitään tullut. 

Onnekseen Tukiaiselle asennettiin korvaimplantti. Leikkaus kesti neljä tuntia, siitä palautuminen viikon. Sen jälkeen alkoi implantin käyttöönotto, loputtomalta tuntuvat säätäminen, testaaminen ja uuteen maailmaan lapsen lailla tutustuminen. Implantti siirti ympäristön äänet Tukiaisen aivojen kuulokeskukseen liiankin hyvin. Milloin mikäkin ääni vaikutti liian kovalta, mutta samalla linnut palasivat ja jossain vaiheessa Tukiainen oli ainakin kuulevinaan hiirien keskustelut ja kärpäsen valituksen lätkäisyn jälkeen. 

Aiemmissa kirjoissaan Tukiainen on kertonut matkoistaan Nepaliin, elämästään ja työstään sairaalapappina Italiassa, vaelluksista Roomaan ja Jerusalemiin. Nyt matka tapahtuu pääosin Tukiaisen sisällä, korvassa ja aivoissa, osin kyllä ulkosallakin Oulunkylässä ja Käpylässä kävelyteillä ja ihmisiä havainnoimassa. Kertomukset ovat lyhyitä, sivun parin mittaisia tuokiokuvia, päiväkirjaotteita. 

Tällä kertaa Tukiaisen matkakavereina ovat Ranskan surrealiastit Bretonin johdolla, ja aivan lopussa Eeva-Liisa Manner. Kirja on kirjallinen, ei lainkaan uskonnollinen kuten aiemmat. 

Tämä kirja pitäisi antaa jokaiselle korvaimplanttia harkitsevalle ja jokaiselle sellaisen saaneelle. On hyvä lukea matkan jo tehneiden kokemuksia samaan tapaan kuin karttoja. Silleen ei pelota eikä tie vie harhaan.