Kairos / Jenny Erpenbeck

Vuosi 1986. Mies on yli viisikymppinen, nainen ei vielä kaksikymppinen. Mies on naimisissa, nainen sinkku. He tapaavat Itä-Berliinissä busisssa, sitten sillan alla. Sataa. Katseet kohtaaavat. He päätyvät miehen luo, perhe on muualla, on viiniä, musiikkia ja aviovuoteen pehmeys. 

Tarina jatkuu. Tapaamisia, viiniä, keskustelua musiikista, kaipuuta, intohimoa, tapaamisia kun vaimo on poissa tai lomalla nukkumassa. Sitten nainen lähtee toiseen kaupunkiin, tapaa ikäisensä, makaa tämän kanssa. Mies ei kestä, vaatii seltystä, loputon tilitys alkaa. 

Tarina on tuttu, mutta Erpenbeck kertoo sen uudella tavalla. Hän käyttää erilaisia kirjoitustapoja, suhteen alku on kerrottu preesensissä, ja miehen ja naisen ajatukset, havainnot kulkevat lauseissa lomittain. Huikean kiehtovaa. Myöhemmin, naisen petoksen (?) jälkeen, kieli muuttuu, palaa normaalimmaksi suoraksi kerronnaksi imperfektissä. Intohimon katoaminen, ahdistus muuttaa kielen. 

Tämän kaiken taustalla Itä-Saksan poliittinen koneisto, siinä eläminen, ja sen ensin vähittäinen ja sitten yhtäkkinen romahdus, katoaminen. Itä-Saksa on kirjan kolmas päähenkilö, tai ehkä keskeisin henkilö, mutta kirja ei kerro, vihjaa vain. 

Yksi hienoimmista kirjoista aikoihin. Ei ihme, että se voitti tämän vuoden Booker-palkinnon.