Roter Himmel / Christian Petzold

Kaverukset matkaavat autolla mökille. Mökin omistaa toisen, iloisen taidekouluun pyrkivän äiti. Toinen on toista romaaniaan kirjoittava kirjailija. Matkalla auto hajoaa, kirjailijan pinna kiristyy, hän haluaisi perille kirjoittamaan. Metsäpolulla kuuluvat villisikojen äänet pelottavat. 

Perillä käy ilmi, että taloon on jo majoittunut nuori nainen, jonka huoneesta kuuluu öisin rakkauden ääniä. Kirjailija painuu ulos nukkumaan, mutta hyttyset estävät. Taidekouluun pyrkivä alkaa nauttia kesästä, ystävystyy naisen ja tämän rakastajaksi luullun kanssa, mutta kirjailijan mieli synkistyy sitä syvemmin, mitä iloisemmin muut nauttivat kesästä, viinistä ja rakkaudesta. 

Taustalla metsä palaa, radiosta kuuluu varoituksia. Kirjailija ahdistuu, hänen työnsä ei edisty vaikka kustannustoimittajakin on tulossa vierailulle. Nuori nainen yrittää läpäistä kirjailijan synkän mielialan, mutta kirjailija ei näe kauneutta, iloa edessään.

Elokuva ensimmäinen puolisko on iloista kesäkomediaa, kauniisti kuvattua ja erinomaisesti näyteltyä. Sitten tapahtuu käänne, metsäpalo lähenee, alkaa sataa tuhkaa, ja tapahtuu käänteitä, joita en selosta. Mainittakoon kuitenkin, että kirjailijalla on vielä yksi mahdollisuus huomata nuori nainen, mutta kirjailija käpertyy omaan tärkeyteensä. 

Elokuva on hieno kuvaus pakkomielteestä, joka sulkee pois elämän, rakkaudesta ja nuoruudesta, jotka tuovat elämään ilon. Suurta sanomaa tämän lisäksi elokuvassa ei ole, ei varsinaista opetusta, eikä edes yksiselitteistä lopetusta. On vain kiehtova, helposti tunnistettava ja jokaisen nuorena kokema tarina, ja taiten kirjoitettu ja ohjattu ja kuvattu elokuva. 

Elokuvan kieli on yksinkertaista saksaa, mikä ainakin minulle lisäsi elokuvanautinto suuresti.