Helmi / Kari Hotakainen

Hotakaisen Pirkka-firmalle eli Keskolle yksinoikeudella kirjoittama romaani on taattua Hotakaista. Proosa on napakkaa, lauseet lyhyitä, miehet (pääosan Toni ja varastomies ja ihan jokainen) ressukoita, naiset vahvempia. 

Tarinan keskiössä on muistisairas Helmi, jonka Toni ja Mira löytävtä metsästä. Helmi ei tiedä kuka on, ei osaa edes puhua, kuvittelee Tonin ja Miran asunnon hotelliksi, karkaa, varastaa fillarin, päätyy ostarille ja siellä varastomiehen auton takakonttiin, josta nappaa mukaansa huumeita, jotka piilottaa Tonin ja Miran talon kellariin ja asuntoon. Huumeet ovat Karhun, joka uhkaa varastomiestä ja kaikkia ja lopulta ne löydetään. Helmi päätyy sosiaaliviranomaisten haltuun, kotihoitoon. 

Helmin menneisyys alkaa vähitellen paljastua. Hän on ollut Hanoi Rocksin manageri, koska kertoi levyhtiölle mitä rock-menestys vaatii ja kunnes takkutukkien elämän toisteisuus alkoi ottaa päähän. Helmi elää muistamatonta elämää kaverinsa Ailin kanssa. Ailin paras kaveri on Jeesus. Kaverukset joutuvat hassuihin tapahtumiin. 

Siinä se, toki loppuosassa vielä juoni kääntyilee. Meno on vauhdikasta. 

Parasta kirjassa on muistisairaan sisäisen maailman kuvailu. Sitä olisin lukenut enemmänkin, mutta loppua kohti kuvailu vähenee, kerronta palaa hotakaismaisiin maisemiin. 

Hotakaisen kanssa kuluu mukavasti muutama tunti. Kannattaa lukea, jos kirja jossain käsiin sattuu tiensä löytämään. Vaikka sitten kirpparilta, jonne tämmöisetkin kirjat päätyvät.