Rakkaus & Armo / Annastiina Heikkilä

Ranskassa on mystiikkaa. Siellä ihan jo torilla käyminen ja ruuan ostaminen on jotain elämää suurempaa, puhumattakaan Pariisin hautausmaista ja hienostohotelleista ja niissä työskentelemisestä. Siis ihan eri tasoisesti fantsua kuin vaikka Saksassa.

Heikkilän kirja ottaa ranskalaisuudesta, jonka Heikkilä hyvin tuntee, kaiken irti. Ihmisiä, tiloja, maisemia, ruokia, tuoksuja, aivan kaikkea kuvaillaan hyvin tarkasti, adjektiiveja säästelemättä. Kirja ei jätä lukijan mielikuvituksen varaan mitään, kaikki on selkeästi kuvattu. 

Tarina perustuu jossain eteläisessä Ranskassa olevaan uskonnolliseen kulttiin, johon päähenkilö suomalainen Rebekka uskoon kadonneen Simo-veljensä jossain vaiheessa päätyneen. Rebekka tapaa Pariisin hautausmaalla hautajaiskuokkavierailullaan ranskalaisen Cecilen, joka uskoo siskonsa päätyneen saman kultin hoiviin. 

Ja niinpä Rebekka lähtee etsimään kadonneita kultin maatilalle. Tilalla on vahvasti kulttimainen meno, jäsenten elämää rajoittavat Neitsyt Marian kerran kuussa tapaava johtaja ja hänen alaisensa. Ei kännyköitä, ei parasetamolia, vain laihaa keittoa, työtä ja rukoilua. Ja rahat pois kultin pomon taskuun. 

En kerro miten veljen ja siskon etsinnässä käy. Kirjassa on näet melko pätevä juoni, joka saa lukijan otteeseensa ja lukemaan kirjan loppuun. Jos juoni olisi heikompi, kirja jäisi helposti kielellisen heikkoutensa, huolimattoman kielen ja toistuvan kömpelön rakenteen vuoksi kesken. Kirjassa näet on tarve kertoa Rebekkan lapsuudesta. Se tapahtuu silleensä, että kesken ihan minkä vaan tapahtuman Rebekka pysähtyy ajattelemaan Simoa, ankaria uskonnollisia vanhempiaan, rakasta mummiaan tai vaikkapa ranskalaisuutta. Siis ihan noin vain kesken keskustelun, työn ja vaikka minkä. Keino toimii ensimmäiset 10 kertaa, sitten ei enää. Onneksi suuri osa muistelmista tai taustoituksesta on joutavaa, silmäillen luettavaa. 

Viihdettä tarvitaan, joten sitä kustannetaan. Tämä kirja on sitä itteensä.