Kepposia ja kolttosia

Pikkupojat - ja vähän isommatkin - keppostelevat ja tekevät kolttosia. Uteliasuus on suurta ja rajojen etsiminen ankaraa. Sallitun tekemisen rajat löytyvät osin kokeilemalla, joskin usein jo kolttosia tehdessä on selvää, että parempi olisi olla tekemättä. Tehty mikä tehty, kaikki ovat jo vanhentuneet, nyt kelpaa muistella.

Kepposet mielessä Savonlinnassa 1972.

• Äitini tapasi kertoa miten minä ja Tero L olimme Tampereen Aleksanterin kirkon puistossa puistotädin hoidossa päivisin. Olimme kolmevuotiaita pojanviikareita. Keksimme miten pääsimme puistoa rajaavan aidan yli. Heti puistotädin silmän välttäessä painuimme kirkon taakse piiloon. Kyyhötimme siellä piilossa. Puistotäti oli pulassa, koska ei hän voinut lähteä peräämme eikä antaa meidän olla pakosalla. En tiedä miten hän pulman ratkaisi, sitä äitini ei kertonut.

• Vähän vanhempana, ehkäpä 9-vuotiaina, olimme Tero L:n kanssa heittelemässä samaisen kirkon takana busseja lumipalloilla. Se oli suurta hupia, sillä tiesimme ettei niin olisi saanut tehdä. Jossain vaiheessa älysimme, että kohta paikalle tulee poliisi ja että poliisi voi tulla vain yhtä kapeaa polkua ylös rinnettä. Kiillotimme rinteen lumen oikein liukkaaksi ja jäimme odottamaan. Nurin meni poliisi - ja me kälpimme pakosalle.

• Billyn ja Laurikaisen kanssa keksimme - tai Billy keksi, noin 12-vuotiaana - mennä ajelemaan ylösalas Sokoksen tavaratalon hisseillä ja tervehtimään muita asiakkaita. Sanoimme kaikille hissiin tulijoille reippaasti päivää. Homma meni oikein hyvin kunnes hissiin astui vahtimestari, joka antoi meille porttikiellon tavarataloon. Toisen kerran ajelimme rullaportaita ja osoittelimme sormillamme yläkertaan hokien "katso, kirahvi". Porttikieltoa tuli siitäkin. Meillä oli muutoinkin tosi usein Sokokselle porttikielto. 

• Samoihin aikoihin Billy asui Hämeenpuistossa vanhassa puutalossa kirjekuoria ja muuta paperitavaraa valmistavan tehtaan naapurissa. Keksimme, että taloilla oli yhteinen kellari, josta pääsimme tehtaan varastoon. Haimme sieltä kaikenlaista paperitavaraa. Jossain vaiheessa tehtaan henkilökunta pääsi jyvälle tekosistamme ja kävi tiputtamassa Billyn postiluukusta lapun: "Jos murrot eivät lopu, soitamme poliisin". Murrot loppuivat. 

• Billyn puutaloa alettiin tyhjentää purkamista varten. Kuvittelimme, että Billyn vanhempien asunto oli ainoa yhä asuttu. Kävimme sitten tutkimassa muita asuntoja, niihin pääsi joko tiirikoimalla lukon tai rikkomalla lukon viereisen pienen ikkunan. Muutamassa ensimmäisessä asunnossa ei ollut mitään mielenkiintoista, mutta sitten satuimme asuntoon, jossa oli puurokattila liedellä porisemassa. Tuli kiire pois asunnosta.

• Kyösti ja muut keksivät, taisin olla minäkin mukana, että hissin oven saa auki kolmioavaimella vaikka hissi olisi jossain muussa kerroksessa. Siitähän riemu repesi, ryhdyimme matkustamaan hissikorin katolla ja huutelemaan hävyttömyyksiä. Tätä teimme useammassa talossa kunnes taas tuli sanomista ja oli pakko lopettaa. 

• Joskus 1980-luvun alussa Tampereelle tuli kaapelitelevisio, jossa näkyi MTV:n musiikkivideoita. Kaapelitelevisio ei aluksi näkynyt sen paremmin meidän kuin Kyöstin kotona, mutta Kyöstin naapuritalon vintin antennijakorasiasta sen sai telkkariin näkymään, kunhan vei telkkarin vintille. 

• Teininä keksimme, en tiedä miten, että kun puiston valotolppaa potkaisee voimakkaasti rungossa olevan luukun kohdalta, tolppa pimenee joksikin aikaa. Sen jälkeen Vaakkolammin rannalla oli toisinaan melko pimeätä. 

• 1980-luvun alussa muutettuamme Epilään tutustuimme luonnollisesti veljeni kanssa uuteen ympäristöömme. Epilän läpi kulkee rautatie sekä Poriin että Vaasaan ja Epilässä oli silloin asema ja pieni ratapiha. Ratapiha oli kiinnostava, siellä oli paljon tutkittavaa. Veljeni kanssa tutkimme vaihteita ja muuta kunnes näimme meitä lähestyvän poliisin. Painuimme karkuun rataa pitkin Lielahtea kohti, poliisit tulivat meitä siellä vastaan ja pitivät meille puhuttelun ja uhkasivat kertoa äidille. Kyllä pelotti, onneksi eivät uhkaustaan toteuttaneet. 

Tämmöisiä tuli mieleeni. Nämä tapahtuivat 1970-luvulla ja aivan 1980-luvun alussa. Myöhemmin teimme kaikenlaista jäynää, mutta niistä myöhemmin.

(aiemmat muistelmani)