Le Jardin Secret

Salainen puutarha ei ole enää salainen. Netissä se kuuluu kymmenen tärkeimmän nähtävyyden joukkoon Marrakechissä. Koska täällä on kovin vähän puistoja ja koska katujen varsilla vanhassa kaupungissa ei ole puille sijaa, innostuin kovasti salaisesta puutarhasta. Se on 1800-luvulta peräisin olevan marokkolaisen arkkitehtuurin merkkiteos, kahden neliskulmaisen puutarhan yhdistelmä. Puutarhojen ympärillä on ollut sittemmin näyttelytiloiksi ja kahviloiksi muutettuja palatsimaisia asuintiloja. Puutarhan nurkassa nököttää torni, josta voi katsella markkinoiden elämää ja kattojen yli maaseudulle. 

Nähtävyydet kokoavat turistit luokseen. Jos nähtävyyteen tutustuminen edellyttää pääsylipun, muodostuu ulkopuolelle jono. Niin oli käynyt tälläkin kertaa, mutta fiksuna ohitin jono ostamalla jonoa katsellessani lipun netistä. Pääsin jonon ohi. Lipun ostaminen kesti saman verran kuin sen myyminen puutarhan lipunmyyjältä. Näin tein muuten vuonna 2022 Madridissa Pradoon mennessäni. Miksi muut jonottavat? Eikö heillä ole kännykkää?

Puutarha on hieno. Kasveja on kelpo kokoelma ja ne ovat kauniin symmetrisesti aseteltu. Vieraille on paljon tuoleja ja penkkejä, joilla voi istua ja ihailla puutarhan kauneutta. Aiemmin puutarha on saanut vetensä sitä varten rakennetusta vesijohdosta aina Atlas-vuorilta asti. Nyttemmin se lienee kaupungin vesijohdon varassa. 

Turisteja oli paljon. Monet heistä olivat nuoria. On kiinnostavaa katsella miten nuoret asettuvat toistensa kuvattaviksi yksi kerrallaan. Heillä on jokaisella Instagrammiin sopiva hymy, jota he eivät käytä muutoin. Yleensä he ottavat kymmenisen kuvaa, jotta on mistä valita. Vanhemmat eli keski-ikäiset ovat aiempien tapojen orjia ja asettuvat ryhmäkuviin. Minäkin sain kuvata erään ranskalaisryhmän. Aika muuttaa tavat. 

Marrakechissä on toinenkin vastaavanlainen puutarha, johon aioin tutustua huomenna. Näiden kahden lisäksi on myös muutama puisto, joista toista käyn katsomassa ihan pian matkalla ruokaostoksille Carrefouriin.