Väitöskirjaa väsäämään?

Kauan sitten 1990-luvulla, valmistumisen jälkeen, yritin tehdä väitöskirjaa. Siitä ei tullut mitään monestakin syystä. Ensinnäkin rahoitus loppui ja toisekseen aihe saattoi olla liian vaikea. Työskentelin tyyppiteorian tutkimusryhmässä ja sivarina tietokonelingvistiikan laitoksella.

Yritin vielä toistamiseen vuonna 1999 Nokialla työskennellessäni. Sain puolipäiväisen apurahan, mutta huomasin työelämän ja väitöskirjan tekemisen sopivan - ainakin minulle - huonosti yhteen. Niiden rytmi on erilainen, työelämästä saa nopeammin onnistumisen tunteita.

Vuonna 2006 yritin päästä MIT:iin tekemään väitöskirjaa. Aihekin minulla oli, MAAS-palvelut ja niiden suhde kaupunkisuunnitteluun noin lyhyesti. MIT ei innostunut, mistä olen iloinen nykyään. 1,5 vuotta USA:ssa oli kyllä ihan tarpeeksi. Oli viisaampaa palata Suomeen. 

Nyt viime aikoina minua on taas alkanut tutkimuksen tekeminen houkuttelemaan. Olen todennut, että elämässäni on aikaa ja tyhjyyttä, joiden käyttämiseen ja täyttämiseen tutkimuksen tekeminen voisi olla oiva ratkaisu. Iltaisin töiden jälkeen ja viikonloppuisin on ollut pulaa tekemisestä vaikka olenkin käyttänyt 800 tuntia vuodessa ulkoiluun ja lukenut 100 kirjaa. Silti olen pääosin ollut pitkästynyt.

En usko, että uusi päivätyöni ratkaisee pitkästymisongelmaa. Työhön ei saa kulumaan riittävästi aikaa eikä siitä saa tarpeeksi syvää älyllistä tyydytystä. Työ nyt vaan on työtä, ei sen enempää, melko triviaalien selvitysten tekemistä, yleensä vielä hitaammin kuin ne voisi tehdä (koska laskutus on per tunti, ei ole mielekästä tehdä hommia niin nopeasti kuin pystyisin).

Minulla saattaisi olla aihekin: tulevaisuustutkimuksen, liiketoimintastrategioiden ja kokonaisarkkitehtuurin yhdistäminen. On näet niin, että strategian muutos yleensä edellyttää muutoksia arkkitehtuuriin, mutta arkkitehtuurin (tietojärjestelmien, ihmisten, toiminnallisuuksien kokonaisuuden) muuttaminen kestää usein pidempää kuin strategia, joka on vain sanoja. Yritykset ymmärtävät hyvin, että olemassa oleva tuotantoinfra (tehtaat etc) hidastaa strategian toteuttamista ja asettaa rajat mahdollisille strategioille. Yrityksen sen sijaan eivät vaikuta tajuavan saman pätevän tietojärjestelmiin ja kokonaisarkkitehtuuriin.

Tulevaisuustutkimus liittyy tähän siten, että se luo ymmärrystä mahdollisista tulevaisuuksista, joihin strategiat pyrkivät sopeutumaan tai vastaamaan. Kysymys onkin: miten kokonaisarkkitehtuuri olla sellainen, että se toimisi useissa tulevaisuuksissa ja siten antaisi mahdollisuuden valita laajasta joukosta erilaisia strategiota.

Väitän siis myös, että nykyisten kokonaisarkkitehtuurimenetelmien tapa lähteä liikkeelle strategiasta on virheellinen ja johtaa huonoon tilanteeseen - osa-optimoituun ja kapean tulevaisuuden mahdollistavaan ratkaisuun. 

No, jatkan tästä myöhemmin. Ehkäpä tässä on jotain ideaa. Täytyy hieman tutkia olemassa olevaa tutkimusta. Varmaan joku tästäkin on jo väitellyt.