Paluu töihin!

Nyt jännittää. Uusi duunini alkaa huomenna, 13 tunnin kuluttua olen sopinut olevani toimiston ovikelloa soittamassa Kampissa. Huomenna työmatkustan metrolla, tiistaista alkaen fillarilla. Matkaa on samat 10-11 kilometriä kuin vuosien 2013-2019 työpaikoilleni. 

Edellisen kerran olin toimistossa töissä (muutamaa päivää pidempäään, Ruotsissa työmatkalla muutamaan  muutaman tunnin toimistopäivää en pidä toimistotyönä) 19.12.2019. Sen jälkeen olen joko ollut sapattivapaalla ja työskennellyt pandemian aikana etänä kotonani. 

Jatkossa en työskentele etänä kotoani. Saatan työskennellä etänä kahviloissa ja kirjastoissa, erityisesti Rytmissä ja Kansalliskirjaston eteläsalin 2. parven länsisimmällä istumapaikalla, jolla olen opiskellut ja työskennellut vuodesta 1993 lähtien, siis jo 30 vuotta. Kotona teen muita juttuja kuin töitä. 

Koska en työskentele kotona, en myöskään lue sähköpostejani tai osallistu Slack-keskusteluihin kotonani. Työaika on työaikaa, vapaa-aika on vapaata aikaa. On myös niin, että jos tarvitsee päivystää, siitä sitten maksetaan sopimusten mukainen päivystyskorvaus. Muutoinhan sitä saatan olla ottanut drinkin, ja humalassa työskentely on kielletty kaikissa työpaikkoissa. Sähköpostien kirjoittelu on työskentyä. 

Olen myös päättänyt olla kirjoittamatta mitään työhöni liittyvää julkisesti mihinkään. Aivan erityisesti en kirjoita mitään työhöni liittyvää Facebookkiin tai LinkedIniin. Jos työnantajani haluaisi - mitä en usko sen haluavan - minun mainostavan itseään SoMessa, siitä pitäisi saada riittävä korvaus, ainakin nelinumeroinen per postaus. 

Menipäs kielteiseksi. 

Positiivisesti, myönteisesti, todetaakoon, että olen innostunut palaamaan työelämään. Keski-ikäisen, terveen ammattilaisen on parempi viettää aikansa työpaikalla kuin kotona. Kotona alkaa tekemättömyys ahdistamaan, erityisesti koska kaikki kaverit ovat töissä. 15 vuoden kuluttua eläkkeellä asiat ovat vamasti toisin. 

Olen myös hyvin innostunut oppimaan uutta. Työnantajani on luvannut maksaa kirjojen ja kurssien kustannukset, jopa kannustaa kaikenlaisten työhön liittyvien todistusten eli sertifikaattien suorittamiseen. Minähän olen melkoisen nopea lukemaan ja oppimaan, joten aika monta todistusta saanen jo tänä vuonna suoritetuksi. 

Palkka on myös positiivinen juttu. Olen jo päättänyt, että tilaan taas kotiini kirjallisuuslehtiä (NY Book Review, London Review of Books, Granta), aikakausilehtiä (Atlantic, Forein Affairs, Die Spiegel, Rouleur). Kirjojakin - ja hyllyjä niille - voinen ostaa vapaamin kuin sapattivuotenani. 

Ja aivan erityisen mukavaa on tutustua uusiin työkavereihin. Yhdessä voimme ratkaista vaikeita ongelmia. Ja ehkäpä jostakin työkaverista tulee ystäväni!

Huomenna siis sapattivapaan jälkeen uudet seikkailut alkavat.