Radioista

Isoisäni, sodassa rintamalla hevosmiehenä haavoittuneita ja kuolleita kuljettanut, kuunteli mummulassani uutisia isokokoisesta purkiradiostaan joulukuun 1979 lopulla. Uutisissa kerrottiin Neuvostoliiton hyökänneen Afganistaniin. Isöisäni valahti kalpeaksi, pelästyi uuden sodan uhkaavan. Radio oli isoisäni kanava maailmaan, ja joskus kanavasta tuli pirttiin pelko. 

Putkiradiot olivat yleisiä lapsuudessani. Mummulani lisäksi myös kotonani oli putkiradio, jota joskus kuuntelimme, tosin paljon harvemmin kuin maaseudun mummulassa, jossa radio oli aina auki. Isäni oli tuonut putkiradion Saksasta olleessaan siellä kesätöissä 1950-luvun alkupuolella. Putkiradio oli melko pieni ja siinä oli hyvä ääni. Radio toimii yhä mutta koska sille ei ole käyttöä, se tallessa kellarissani. Isälläni oli toinenkin isompi radio, mutta sen luultavasti purimme jo 1970-luvulla. 

Radioiden purkaminen - modernisti sanottuna käänteissuunnittelu - oli rakas harrastuksemme. Pyrimme pääsemään selville radioiden toimintaperiaatteista avaamalla ne ja irroittelemalla ja kytkemällä osia. Kovin syvällistä ymmärrystä meille ei syntynyt, mutta puuha oli kiinnostavaa. 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa putkiradiota sai ilmaiseksi radiohuolloista ja romuvarastoilta. 

1980-luvun puolivälissä innostuin joksikin aikaa DX-kuuntelusta, joka tarkoittaa ulkomaisten radioasemien kuuntelua ja niiden kuuluvuudesta raporointia postikortein. Kävin jopa kurssinkin ja virittelin kotiini antenneja. Minulla ei ollut kunnollista radiota, muistaakseni käytin jo mainittua putkiradiota. Yritin saada vanhempani ostamaan minulle kunnollisen DX-radion, mutta onneksi he eivät suostuneet - teineydyin näet samoihin aikoin ja tytöt ja mopot voittivat radiot kiinnostavuudessa. 

1980-luvulla radiotoiminta vapautui. Uskoisin (muistini mukaan) Kyöstin ainakin innostuneen Tampereelle perustetusta Radio 957-asemasta niin, että hän jotenkin hankkiutui sinne tekemään jotain. Itse en koskaan radion toimituksessa käynyt. En muista edes kuunnelleeni radiota tuolloin. Muistan, että ostaessani ylioppilaslahjaksi saamillani rahoilla levysoittimen, vahvistimen ja kaiuttimet, minulle ei jäänyt rahaa virittimeen. En ollut siitä harmissani, koska levyjen urissa piileskelevä musiikki riitti minulle - sanomalehdistä lukemieni uutisten kanssa.

Radio oli tärkeä myös ulkomailla. Pyörämatkallamme Gdanskista Istanbuliin kesällä 1990 Kyöstillä oli mukana pieni transistoriradio, josta kuuntelimme lähinnä BBC World Service uutislähetyksiä. Sanomalehtiä ei jossain Bulgarian tai Puolan maaseudulla ollut ostettavissa osaamillamme kielillä.  Kerran kääntyessämme risteyksestä radiosta alkoi yhtäkkiä kuulua YLEn uutiset. Radio oli unohtunut päälle ja kääntymisen jälkeen antenni oli sopivassa asennossa. Yllätyimme suuresti. 

Vuoden 1999 syksyllä Sirkku opiskeli Berliinissä. Hän halusi radion kuunnellakseen Suomen ja Saksan lähetyksiä. Pääsin vihdoin - omilla rahoillani - ostamaan kunnollisen DX-radion, Sangean ATS909 -mallin. Se on yhä erinomainen laite, joskus harvoin sen kaivan esiin. Radio toimii, mutta sille on harvoin tarvetta - ulkomaiden uutiset saapuvat kännykkääni vaivattomammin. 

Nykyisin Minulla on Tivoli Audion vastaanotin, jonka ostin Bostonista tammikussa 2005. Siellä kuuntelin Amerikan YLEÄ eli National Public Radiota, joka oli kyllä kelpo uutislähden. Pienessä opiskelijakämpässäni radio karkoitti yksinäisyyttä. Yleisin kuuntelemani kanava on jo kauan ollut Radio Helsinkiä, joka sekin kuulostaa hyvältä Tivoli Audiosta. Jazz kiinostaa ja Njassan aamuohjelmat ovat kyllä parasta Suomessa radiosta kuuluvaa.