Iloton urheilumaa ei menesty
Suomalaiset hiihtäjät eivät ole menestyneet lehdistön ja urheilukommentaattorien ja -johtajien odotusten mukaisesti Planican MM-kisoissa. Televisio-ohjelmat ovat täynnä haastatteluita, joissa urheilijoilta intetään mikä on ettei suksi kulje. Lehdistössä kolumnistit ripottelevat tuhkaa lukijoiden niskaan, manaavat mitalikahvien ja täytekakkujen puutetta.
Harva asiantuntija on huomannut, että jokaisessa kisassa on ollut vähintään 3 suomalaisia parempaa urheilijaa. Tai ainakaan sanonut sitä ääneen.
En väitä tietäväni miksi suomalaiset eivät juuri nyt menesty. Olen kuitenkin ollut huomaavinani ilon ja urheilun riemun likimain täydellisen puuttumisen suomalaista urheilusta, valmennuksesta erityisesti hiihtourheilusta.
Kun vertaa suomalaisen hiihdon julkikuvaa, siitä käytävää keskustelua ammattipyöräilystä käytävään, huomaan ison eron. Siinä missä hiihdossa puhutaan matalalla äänellä maltillisesti, käytetään työstä ja urakoinnista kertovia termenä “työstäminen”, “työmiehen keli”, “työpätkä”, pyöräilyssä jokainen urheilija, kommentaattori, ja jopa valmentaja puhuu aina lähes ainoastaan pyöräilyn ilosta, nautinnosta, ja ei selittele mitään, jos joku on jossakin kisassa parempi. Aika usein joku on, kukaan ei ole ikinä voittanut puoliakaan kisoista Merckxin jälkeen.
Miten mikään voisi onnistua, olla voitokasta, jos se ei ole kaikinpuolin hauskaa, iloa täynnä, riemukasta?
Kommentit