Usenetista Internettiin

 Päivän lehti kertoo, että jos elämä tuntuu huonolta, niin helpotus löytyy liikunnan ja unen lisäämisellä. Lisäksi on internetin käyttöä, kännykällä eritoten, vähennettävä. Kun näin tekee, elämä paranee ja terveys kohenee. 

Liikunnan ja unen kanssa minulla ei ole koskaan ollut ongelmia. Olen aina liikkunut paljon, osin koska uskon sen pitävän sydänkohtauksen loitolla ja osin liikunnasta saamani hyvän olon vuoksi. Nukkuminen on muutamaa henkilökohtaista kriisiä lukuunottamatta onnistunut makoisasti. 

Internetin, tietokoneiden kanssa, sen sijaan en ole koskaan pystynyt pysyttelemään kohtuudessa. Jo kauan ennen modernin internetin syntyä, vuodesta 1987 alkaen, olen taistellut ylenmääräistä tietokoneiden ja -verkkojen käyttöä vastaan. 

Sain ensimmäisen Unix-tunnukseni aloittaessani tietokonetekniikan opiskelut Tampereen teknillisessä korkeakoulussa syksyllä 1987. Jäin heti koukkuun, en millään malttanut viettää aikaa muualla kuin tietokoneluokassa. Opiskelin toki ohjelmointia, komentotulkin käyttöä. Illat siinä kuluivat, muistan lähteneeni Konetalon tietokoneluokasta yksin myöhään. 

Opiskelun lisäksi tietokoneella saattoi osallistua keskusteluryhmien kiivaisiin ajatustenvaihtoihin. Aiheet olivat jo silloin samat: autoilu, ydinvoima, armeija, sota. Kaikista näistä syntyi kinoja, jotka jatkuivat päiväkausia. Teekkarikavereitteni ärsyttäminen heille uusilla mielipiteillä oli sangen viihdyttävää. Aikaa viihdytykseen kului liikaa, luennoile ei aina tullut osallistuttua.

Teekkariksi minusta ei ollut, opintoni eivät sujuneet, opintoraha oli uhattuna. Pakenin Helsinkiin opiskelemaan matematiikkaa, koska laudaturin kirjoittaneena pääsin yliopistoon ilman pääsykokeita. Matematiikan opiskelusta ei tullut mitään, siitä myöhemmin toinen muistelma. 

Helsingissä tietokoneluokkia oli vähemmän, pääsin eroon keskusteluryhmien kiivailusta. Sen sijaan joskus vuoden 1993 tai 1994 aikana Vihreä Puolue perusti Ylevi-keskustelupalstan, johon koukutuin. Muistan miten minun täytyi ohjelmoida itselleni estojärjestelmä, joka esti minua kirjautumasta Yleviin päiväsaikaan kirjastosta, jossa luin muun muassa Fregeä käsittelevää paksua kirjaa. Se jäi kesken, kuten niin moni muukin, mutta tästäkin lisää myöhemmin toisessa muistelmassa. 

Aika kului, uutisryhmät osin painuivat taka-alalle, internetissä ei ollut kiivailulle sijaa. Muistan miten tehdessäni ensimmäistä graduani vuonna 1995 pystyin keskittymään hyvin myös Metsätalon tietokoneluokassa. Ei ollut tarvetta rakentaa estojärjestelmiä. Muistan myös miten opiskellessani MIT:ssä vuonna 2005 internet ei haitannut keskittymistä. Sain opintoni valmiiksi niille varatussa ajassa. Keskusteluryhmien sijaan käytin ylimääräisen aikani blogini kirjoittamiseen. 

Sittemmin Facebook ja muut ovat palauttaneet minut 1980- ja 1990-luvun ongelmiin. Aikaa on kulunut aivan liikaa joutavista asioista kiivasteluun, on syntynyt riitoja, työpaikoilla pahennusta, ties mitä. Tätä on nyt jatkunut vuosikymmen, liki kaksi. Siksi olen nyt päättänyt keskittää tarmoni muistelmieni kirjoittamiseen Facebookissa keskustelun sijaan. Olen onnistunut jo yli kuukauden ajan. 

Kirjoittaminen on sittenkin kivempaa kuin kiivastelu.