Sanomalehdistä

 Sanomalehdistä.

Vanhempani tilasivat kotiimme useimmiten aamun lehdeksi Aamulehden. Se oli - ja on yhä - Tampereen suurin sanomalehti, poliittisesti enemmän oikealla kuin vasemmalla. Tampereella olisi varmasti ollut muistakin lehtiä tilattavaksi, ainakin Kansan Uutiset vasemmalta laidalta. Ja ilmestyihän sanomalehtipaperille painettu ilmaisjakelulehti Tamperelainen kerran viikossa postiluukkuihin. 

Opin lukemaan sanomalehtiä Aamulehteä lukemalla. Muistan istuneeni Papinkadun kotimme eteisen lattialla lehteä lukemassa vanhempieni vielä nukkuessa. Joskus, ei harvoin, lehdessä oli isäni mielipidekirjoituksia. Hän kirjoitti niitä myös Helsingin Sanomiin, jota emme tilanneet, mutta jonka sunnuntainumeroa tapasin itse ostaa teininä Tampereen rautatiaseman lehtikioskista. Hesari oli paksu, eksoottinen - ja joskus siinäkin oli isäni mielipiteitä painettuna.

Kuten kaikki ennen tietokoneiden ja internetin aikaa aikuistuneet, opin lukemaan suurikokoisia lehtiä. Opin kääntämään sivuja, uudelta aukeamalta silmäilemään otsikot, valitsemaan ensin luettavaksi kiinnostavimmat, lukemaan ingressin ja päättämään luenko koko jutun. Opin myös, että lehteä voi lukea alusta loppuun tai neuvostoliittolaisesti / sarjakuvista aloittaen lopusta alkuun. Itse luin ja luen aina alusta loppuun. 

Myöhemmin elämässäni olen kotimaassa lukenut pääosin Helsingin sanomia, koska olen asunut Helsingissä ja paikallisetkin uutiset kiinnostavat. Jopa köyhänä (joskaan en koskaan rahapulaisena) opiskelijana yhteisössä asuessamme meille tuli Hesari, pidimme sitä tärkeänä. Meille tuli kymmeniä aikakausilehtiäkin, joihin tuhlaisin rahojani, osan laskut kyllä jäivät maksamatta, koska silloin ne eivät menneet ulosottoon, lehti vaan lakkasi tulemasta postiluukusta.

Ulkomailla asuessani ostin yleensä säännöllisesti International Herald Tribunea, joka ilmestyi koko maailmassa samanlaisena päivittäin. Sitä lukemalla pysyi hyvin maailman tapahtumien rytmissä. Nyttemmin lehti ilmestyy nimellä New York Times International ja ostan sitä yhä ulkomailla.

Sanomalehti - varsinkin isokokoinen, ei nykyisen Hesarin kaltainen tabloidi - on ylivertainen käyttöliittymä maailmaan. Yhdellä vilkaisulla näkee hurjan määrän otsikoita, jotka keskustelevat keskenään satunnaisesti, jolloin lukija altistuu asioille, joita hän ei ollut aikeissa lukea ja joista hän ei tiennyt olevansa kiinnostunut. Netissä oleva sanomalehti ei tähän kykene, se tuo lukija silmiin aina yhden tai muutaman otsikon, ei otsikoiden keskustelua. 

Fyysinen lehti on rajallinen, siihen ei sovi loputtoman pitkiä juttu, mikä pakottaa toimittajat miettimään mikä on tärkeintä ja siten säästämään lukijoiden aikaa. Pitkän kirjoitukset toimittajat voivat kirjoittaa kirjoihin, mikä toki vaatii enemmän aikaa ja vaivaa kuin kirjasten mittaisten löysien juttujen kirjoittaminen.

Nykyinen tilaan sähköisesti kolmea sanomalehteä: Helsingin Sanomia, The Guardiania ja The New York Timesia. Niiden lukeminen ruudulta jää harmillisen vähäksi vaikka ainakin Hesari tarjoaa näköislehden, tosin tabloid-kokoisen. Olisi hyvä saada lukea lehdet paperisina, koska silloin tulisi luettua maailman tapahtumista laajemmin. Posti kuitenkin tuo postit ja lehdet kotiin niin epäsäännöllisesti, että ulkomaisten lehtien tilaamisessa ei ole mitään mieltä. Joskus 2004 vielä oli, kun ennen MIT:ssä opiskeluani luin New York Timesia Helsingin Kalliossa. 

Ilman sanomalehdistöä on vaikeata kuvitella valtiota. Toivottavasti sanomalehdet edes sähköisinä elävät vielä kauan.