Human - namuH / Anniina Kumpuniemi

 Anniina Kumpuniemen soolotanssiteosta Human-namuH on ylistetty arvostelusta toiseen. Liityn joukon jatkeeksi: teos on kokonaisuudessaan aivan loistava, paras näkemäni tanssiteos, ja sen lisäksi paljon muuta. 

Koko-teatterissa 17.2. - 18.2. esitettävän teoksen näytökseen on hyvä saapua ajoissa. Teos alkaa näet jo teatterin baarissa, jonne on Kumpuniemen lapsuudesta ja nuoruudestaan säilyttämistä esineistä rakennettu 1970-1990-lukujen lasten ja nuorten elämän museo. Nähtävillä on kouluvihkoja, päiväkirjoja, bussilippuja, julisteita, paperinukkeja, aivan kaikkea Kumpuniemen ja minun ikäisten elämästä. Kokoelman säästyminen kuulemma Kumpuniemen mummin vintillä on ihme, ja soisin kokoelman päätyvän johonkin museoon.

Mummi on keskeinen hahmo myös Kumpuniemen kokonaistaideteoksen toisessa osassa, soolotanssiteoksessa. Teoksessa tanssi, laulu, puhe, videot, valot ja varjot luovat maailman, johon katsoja solahtaa sisään kokonaan, visuaalisesti, tunteineen. Kumpuniemi käy läpi elämäänsä osin lapsuudesta asti elämiensä alter egojen, osin perheensä kipupisteiden, osin koulussa jo aloittamansa tanssimisen, teoksen mukaan täydellisen pakopaikan kautta. 

Kumpuniemen liike on voimakasta, mutta samalla hienotunteista. Hän ilmentää hyvin kunkin elämänvaiheensa itseään, ilo ja suru ja kaipaus tulevat esille. Taustalle heijastettava kuvat lapsuudesta, mummista, tukevat tanssia, antavat katsojalle useita tapoja päästä sisään kohtauksiin. Teos alkaa tanssijan ruumiin kulumisen kuvauksesta, polven hajoamisen luomasta kriisistä, ja palaa siitä kohti lapsuutta. Keski-ikäisen tanssijan taito ja ilmaisuvoima häikäisevät. 

Esityksen jälkeen on mahdotonta lähteä teatterista, on jäätävä vielä esineiden ääreen, tunnelmaan, miettimään omaa elämäänsä. 

Suosittelen.