Penkkiurheilua

Kun ei itse urheiluun kykene, on penkkiurheiltava. Sitä olenkin ehtinyt elämässäni harjoittelemaan ja olen nykyisin ihan piirikunnallisen sarjan penkkiurheilija: katson urheilua televisiosta, netistä ja joskus jopa käyn paikan päällä nauttimassa urheilijoiden suorituksista. Olen myös järjestänyt tilaisuuksia pyöräilykisojen katsomiseen työpaikallani, kotonani, kirjastossa ja Satumaan Dynamon pyöräpajalla. 

Lapsena seurasin perinteiseen suomalaiseen tapaan kesäisin yleisurheilua, talvisin hiihtolajeja. Muistan miten koko suku, tai ainakin suvun miehet, kokoontuivat isovanhempieni television ääreen katsomaan mäkiviikkoja joulun jälkeen. Muistan myös erään jalkapallofinaalin, jossa Argentiina suureksi harmikseni voitti. Sen katsoimme kummisetäni, haastemies X:n luona. 

Tampereella oli vielä 1980-luvulla speedway-rata. Kävimme katsomassa kovaäänisiä kisoja, joskus pääsimme myös tapaamaan kuskeja, näkemään moottoripyörien huoltoa ja valmistelua kisaan. Se oli pikkupojalle ja teinille kiehtovaa. Talvisin Pyynikin kentällä järjestettiin jääspeedway-kisat, jotka olivat penkkiurheilun kohokohtia. Hirmuiset piikki renkaissaan urheilukenttää kiertävät kovaääniset pyörät ja paksuihin suojavarusteisiin pukeutuneet kuljettajat saivat huutamaan kannustushuutoja. Vielä 2000-luvun alussa Helsingissä pääsin katsomaan jääspeedwaytä Oulunkylään, siellä oli paikalla myös Jorma Reini, valtionsovittelija, kerrankin hymyilevänä. 

Jääkiekkoa ei Tampereella tietenkään voinut välttää. Aivan nassikoina pääsimme jotenkin ilmaiseksi katsomaan alasarjojen otteluita Koulukadulle, myöhemmin Tero V:n isän kausikorteilla Tapparan matseihin. Tapparaa en kannattanut, mutta Ilvestä kyllä virallisin “Ilves ö-ö-ö”-huudoin. En muista kumpi voitti. 

1990-luvulla en käynyt urheilutapahtumissa, mutta seurasin televisiostani lempilajejani raskaan sarjan nyrkkeilyä, sumopainia, uimahyppyä ja tietenkin maantiepyöräilyä. Sankareitani olivat Tyson,  Akebon, Ullrich. Uimahyppääjiä en nimeltä muista. 

2000-luvulla olen seurannut maantiepyöräilyä, suuria sankareita ovat olleet Cancellara, Boonen, Gilbert, ja monet muut. Nykyisin maantiepyöräilyssä kisoja voittavat uudet miehet, joista en ole vielä suosikkeja itselleni saanut. Ehkäpä tänä vuonna. 

2004 kävimme Tokiossa, jossa toivoin näkeväni sumopainijan. Matkustimme junalla kuuluisan sumokoulun luo, mutta ei siellä sumopainijoita kadulla liikuskellut. Pettymys oli suuri eikä se helpottanut, kun huomasin, ettei matkamme aikana Tokiossa järjestetty sumoturnausta. Ehkäpä joskus vielä näen aidon sumopainijan. 

Tänään televisiossa hiihdon MM-kisat, netissä eli Eurosportissa maantiekauden varsinainen avaus Omloot Het Nieuwsblad. On hyvä päivä!