Sapattivuosi- ja koronamietteitäni, osa 2/2022

 Ensimmäinen kokonainen viikko sapattivuottani on nyt ohi. On 9. päivän ilta tammikuussa 2022. Istun kotonani työhuoneessamme, jossa on paljon kirjoja, kaksi työpöytää ja melko paljon kirjoja. Päivällä puolisoni työskentelee täällä filosofisten kysymysten parissa, illalla minä saan joskus kirjoittaa ja lukea täällä. 

Yleensä vietän päiväni puoliksi olohuoneessa ja puoliksi makuuhuoneessa. Mitä teen? Miten saan aikani kulumaan? Teen mitä olen aina ennenkin tehnyt, tai siis viimeisten 10 vuoden ajan. Vietän aivan liikaa aikaa internetissä, erityisesti sosiaalisessa mediassa, joka on kyllä aikamoinen aika- ja huomiorosvo. Luen kirjoja ja pyrin tänä vuonna kirjoittamaan yhden kirja-arvion joka päivä. Kirjoja olen saanut 9 päivässä luetuksi 5, mitä voinee pitää kelvollisena tahtina. Siis surffaa, luen ja kirjoitan. 

Olen ulkoillut noin 10 kilometrin kävelyn verran päivittäin. En ole juurikaan käynyt Roihuvuoren ulkopuolelle, koska Roihuvuoressa on kaunis ranta ja viehättävän lumisia metsiä. Koska kuuntelen kävellessäni YLE:n podcasteja puhelimeni kaiuttimesta, en voi kävellä katujen varsia. Autojen nastarenkaiden melu peittää alleen puhelimestani kuuluvat viisaat sanat. 

Nykyajassa on tapana pyrkiä kehittämään itseään. Vähintäänkin olisi tarpeen olla jokin tavoite. Minulla ei sellaista nyt ole, koska haluan odottaa ajatusteni selviämistä. En lainkaan tiedä mitä haluaisin tehdä tämän sapattivuoden (kuinka kauan se sitten kestääkään) jälkeen. Luultavasti päädyn tekemään työkseni jostain samanlaista kuin aiemmin, koska se on helpointa ja osin tykkäänkin töistäni. 

Muitakin pyrintöjä nousee välillä esille: esimerkiksi luettuani Sami Pihlströmin arvion Ilkka Niiniluodon tekniikan filosofiaan käsittelevästä uudesta kirjasta olen ryhtynyt miettimään, joska voisin sittenkin tehdä väitöskirjan. Tekniikan filosofia voisi olla ammattiosaamiseni ja filosofisten kiinnostusteni yhdistelmänä kiinnostava. Se ei myöskään olisi liian formaalia. Olen liian vanha formaaleihin pyrintöihin. 

Koronapandemian tilanne on erikoinen. Yksilön kannalta tilanne on erinomainen, jos ei ole kovin vanha ja on ottanut rokotuksensa, erityisesti jos on saanut 3 rokotusta, kuten minä olen saanut tämän viikon torstaina 6. tammikuuta. Todennäköisyys saada tartunta ei ole kovin iso, rokote suojaa tartunnalta vähintäänkin 70 prosenttisesti. Jos tartunnan aiheuttaa nyt vallalla oleva omikron-variantti, todennäköisyys kuolla on 1/100000 eli liki olematon verrattuna muihin arkielämän riskeihin. 

Yhteiskunnan kannalta tilanne on toinen. Tartuntojen määrät ovat nousseet yli 10000 päivässä. Siis 10000 saadaan varmistettua PCR-testein, mutta todellisuudessa tartuntoja on moninkertainen määrä. Näin suuret määrät täyttävät sairaalat, minkä estämiseksi Suomessa on nyt voimassa erilaisia rajoituksia: ravintola menevät kiinni klo 18, aluehallintavirastot ovat sulkeneet ties mitä tiloja ja kieltäneet kokouksia ja kokoontumisa. Toivottavasti nämä rajoitukset hieman hidastavat tartuntojen määrän kasvua ja sairaaloihin sopii koronapotilaiden (joista yhä suuri osa tietenkin rokottamattomia) lisäksi muitakin. 

Sairaanhoidon tukkeutuminen, päivystyksiin kertyvät pitkät jonot, pistävät miettimään mitä tässä nyt tekisi. Siis millaisia riskejä on järkevää ottaa. Tärkeintä olisi nyt pystyä pysyttelemään terveenä. Se tarkoittaa varovaisuutta liukkailla pinnoilla liikkuessani ja terveellisen ruokavalion yhä tarkempaa noudattamista. 

Ensi viikon aika yritän viettää enemmän aikaa kahviloissa, pyöräillä jos sää ei ole liian kylmä, lukea ja kirjoittaa. Suunnitelmissani on nyt pysyä pääosin Suomessa tammikuun ajan. Helmikuussa saatan lähteä käymään Sisiliassa. 

Hyvä viikko tämä on ollut.