Pachinko-kuulat / Lisa Shua Dusapin


Pienessä romaanissa pieniä asiota pienesti kerrottuina. Siis sellaisia arkisia asioita, opettamista, sukulaisuussuhteita, perhehistoriaa, Japanin ja Korean historiaa, pachinko-pelisalien meteliä ja japanin rautateiden loistokkuutta. 


Ehkäpä ne ovatkin suuria asioita, suurempia kuin vakoilutarinat tai murhamysteerit tai kuuluisuuksien elämäkerrat. Niin voi olla, ja siksi Dusapinin pienoisromaani pitää otteessaan paljon kauemmin kuin 175 sivun olettaisi. 


Tapahtumapaikka on Tokio. Claire, Koreasta paenneen pariskunnan Ranskaan muuttaneen tyttären tytär palaa isovanhempiensa luo. Tarkoitus on viimein, 50 vuoden jälkeen, saada isovanhemmat vierailemaan Koreassa. He ovat asuneet korealaisessa kuplassa japania juuri puhumatta. Isoisä omistaa pachinko-pelisalin, isoäiti on kotona. Aikansa kuluksi Claire opettaa japanilaiselle Minko-tytölle ranskaa, mutta vähitellen käy ilmi, että Minko opettaa Clairelle elämää.


Tapahtumat ovat näennäisen pieniä. Claire tuskailee isovanhempiensa ja helteen kanssa. Minko ja hänen äitinsä katoavat, isoäiti leipoo maanisesti munkkeja. Matkaa Koreaan valmistellaan ja lopulta sitä kohti lähdetään junalla. 


Kirja opetti minulle jotain uutta japanilaisesta kulttuurista, elämisestä usean kulttuurin ristipaineissa. Tunnistaisin ja osaisin myös palata pachinko-pelikonetta. Taito sekin vaikka kirjoista opittu. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Velkavaalit - missä arvot?

TOP-5 lyhyttä pyöräretkeä Roihuvuoresta ja Itä-Helsingistä

Kaikki Helsingin kadut, aukiot etc