Isänmaa / Arvid Järnefelt

Heikki on suuren talon poika jossain itäisessä Suomessa vaarojen mailla. Naapurissa on toinen talo, jonka omistaja on uuditusmielinen ja myy tilansa (ja sen läpi kulkevan kosken) keinoittelijalle. Heikin isä ei moisesta perusta, mutta vähitellen luonto antaa periksi ja hän lähettää Heikin Helsingin kouluun, josta hän valmistuu.

Helsingissä on menossa suomalaisuuden nousu. Heikki joutuu sen pyörteisiin, on puheita ja juhlia ja kova pyrkimys ottaa maa haltuun venäläisiltä, luoda suomalainen kulttuuri. Tätä vaihetta Järnefelt kuvaa omakohtaisen kokemuksen myötä tarkasti. Ylioppilaiden elämä tulee hyvin kuvatuksi, samoin juhlissa pidetyt puheet. 

Sattumien kautta Heikki palaa takaisin kotitilalle, yrittää sielläkin nostattaa henkeä vaan  huomaa maaperä huonosti itäväksi, palaa takaisin Helsinkiin, jossa tilanne on muuttunut. Ei enää idealistista pyrintöä vaan ankaraa vallantahtoista ja omaa etua tarvoittelevaa poliittista peliä. Ei se semmoinen Heikkiä miellytä, mutta onnekseen hän pääsee kotiopettajaksi maalla, Fannyn perheeseen - vaan ei Fanny suostu Heikin rakkauteen vastaamaan luokkaerojen vuoksi. 

Ja niin edelleen. Kuvaus Heikin elämästä suomalaisuusaatteen syövereissä on väkevää. Sitä on myös kuvaus hyvin naiivien nuorten (alle 30-v?) rakkauksista, hyveellisyydestä ja avioliittojen tranaktionaalisuuden ja rakkauden törmäyksistä. 

Välillä kirja syöksyy paatoksen syövereihin, vääntää ratakiskosta suomalaisuuden periaatteet, Snellmannin ajattelun. Semmoista on nykymaailmasta tuskastuttavaa lukea, se on pitkäveteistä. 

Luin kirjaa oppiakseni jotain tuon ajan (1880-luvun) Helsingistä, mutta kovin paljon en oppinut. Vanhalla juhlitaan, muutamissa kortteleissa asutaan ja siinä kaikki. Järnefelt vaikuttaa olevan omimmillaan maaseudun eikä kaupunkien kuvaaamisessa.