Redruth, mennyt maailma

 Redruth sunnuntaina aamulla. Ulkona on rauhallista, lokit ja kyyhkyset laulavat, autojen ääni on vain kaukainen. Hotellimme on hiljainen, meidän lisäksemme asukkaina vain intialainen perhe, meitä kerrosta alempana.

Hotellimme on kiviverhottu betonitalo, johon on lisätty jopa koristeellinen torni. Samanlaisia taloja on tällä kadulla useita. Ikkunasta näkyy samalla tavalla rakennettuja asuntoja, osa niistä perinteiseen tyyliin toisissaan kiinni rivitaloina, osa yksittäisinä. Kaupunki peittää usean laakson ja kukkulan, mutta loppuu tarkasti rajattuna peltoihin kuten kaikki kaupungit täällä. Taloja ei ole rakennettu suomalaiseen tapaan pitkin poikki maaseutua.

Illalla katselimme BBc:n lähetystä Glastonburyn festivaaleilta. Ensin soitti Pulp salanimellä, sitten Neil Young määkyi kuten on tehnyt yhtä kauan kuin minä olen elänyt. Rock’n’roll ei kuulemma vieläkään ole kuollut.

Matkaamme suunnitellessamme ihmettelimme tämän viikonlopun kalliita majoitushintoja 100km säteellä Bathista ja Bristolista. Nyt selvisi syy, festarit. Täällä Redruthissa ne eivät näy mitenkään.

Huomenna jatkamme matkaa, palaamme mantereelle jonne on luvattu kuumaa säätä. Täällä on tänään 21 astetta eli juuri mukavasti.