Tekstit

Kesäkuu 2021 Facebookissa

Kesäkuu 2021 · 201 Facebook-päivitystä 1.6.–30.6.2021 Tiistai 1.6.2021 klo 8.09 · 1 kuva May 2021. According to the WHO, 600 points would be enough for active lifestyle. I collected 4282 points, mostly by cycling. klo 9.37 · 1 kuva Piritorin aamu. Hesarilla terassit auki. Mopopyräilijä (max 45km/h) ohitti minut Kivinokan luona ja sitten uudestaan tässä. Aika hidas vehje vaikka kuskilla spandeksit ja kaikki. Minun retkifillariani hitaampi vaikka välillä pysähdyin valokuvaamaan muraaleja. #manescyclingvideos #kallio #piritori #birdsong #sun #summer #cycling #evening #streetsofhelsinkibymane #happiness #tranquility #helsinki klo 11.03 · 1 kuva Crescendo Didrichsenin taidemuseo, Veistospuisto, Kuusisaari • Helsinki • Tekijä Eila Hiltunen Julkistettu 1982 #manepolkeejailoitsee2021 #hesanpatsaatmane2021 klo 11.24 · 1 kuva Man at work. Ukko kuumalla katolla. #aamumaailma #aamumaailma2021 #menatwork #roihuvuori klo 19.17 · 1 kuva Putki- ja propelliveistokset Ilves...

Helle ja pyöräily eli hellepyöräilyn ABC

Kuva
Ilmastonmuutos tuo helteet yhä useammin Suomeenkin. Lämpötilat nousevat yli 25 asteen. On helle. Mieli tekee kuitenkin pyöräilemään, joten on syytä kerrrata hellepyöräilyn perusteet. Ne menevät suunnilleen seuraavasti.  Kuumalla ilmalla ihmisen lämmönsäätelyn perustana on hikoilu. Elimistö erittää hikeä, joka haihtuu iholta. Haihtuminen sitoo paljon lämpöä, joten ihon pinta jäähtyy. Jäähtynyt iho jäähdyttää pintaverisuonissa kulkevaa verta, mikä puolestaan jäähdyttää koko kehoa.  Vain haihtuva hiki jäähdyttää, pisaroina ihoa pitkin virtaava hiki ei juurikaan jäähdytä.  Jotta hiki haihtuisi, on ilman liikuttava. Tuuli ja liike ovat siis hyväksi.  Koska ilman liike on hyväksi, kannattaa joko pysyä pienessä liikeessä tai pysähtyä tuuliseen varjopaikkaan.  Ilmavirta jäähdyttää aina noin 36C lämpötilaan asti. Sitä lämpöisemmässä ilmavirta ei jäähdytä.  Paidan ja hiusten kasteleminen on hyvä keino jäähdyttää ja laskea kehon lämpötilaa.  Ihminen pystyy hikoil...

Helytie - Helsingin 566. katu

Kuva
 Myllypuron tai Vartiokylän Helytien vie omakotialueelta puistoon. Tien varressa on siis omakotitaloja. Alue on merkillinen jäänne ajasta, jolloin Helsingissä oli vielä tilaa tuhlattavaksi väljään omakotirakentamiseen ja autoiluun perustuvaan kaupunkirakenteeseen. Alueella on varmasti kiva asua, jos asumiseen viitsii käyttää rahaa ja aikaa.  Reittini

Helsinginkatu ja -kuja - Helsingin kadut 563 ja 564

Kuva
 Kesäisenä iltapäivänä kävin pyöräilemässä Kallion ja Harjun rajamailla. Helsinginkatu erottaa nämä kaksi kapunginosaa. Katu on erittäin vilkas ja kiinnostava. Autoliikenne on onneksi viimeaikaisten remonttien ja muutosten jälkeen hiljentynyt, minkä myötä kadun varteen on ilmestynyt lisää kahviloita ja kapakoita. Niitä on jo melkein riittävästi.  Helsinginkatu Helsinginkuja on lyhyt kujanen. Sitä pitkin kulki pyöräilypäivänäni leipäjono. Kujan varrella on kallio, jonka tilalle on lähivuosina tarkoitus rakentaa asuintalo.  Reittini varrelta otin kuvia, jotka voi käydä tsekkaamassa kuvan alla olevasti linkistä.  Reittini

Helsinginkatu ja -kuja - Helsingin kadut 563-564

Kuva
 Kävin aamukahvilla Kahvila Tyynessä Töölönlahden länsirannalla. Se on varmaankin kaupungin viehättävämpiä paikkoja juooda kahvia aurinkoisella säällä. Tänään oli erittäin aurinkoista ja tyyntä.  Töölönlahden rauhaa Helsingikatu on Kallion ja Harjun rajakatu. Sen varrella on kaikkea kaupunkielämän ilmiöitä ja tapahtumia ja palveluita: kahviloita, kaikenlaisia kauppoja, baareja, keikkapaikkoja, puistojakin. Sörnäisistä Brahenkadulle katu on vilkas, sen jälkeen kadun pohjoispuolella olevat Josafatinkalliot jnia toisella puolen Tauno Palon puisto. Katu sukeltaa alamäkeen kohti Talvipuutarhaa, radan ali ja Töölönlahden rantaa seuraillen aina Oopperalle Töölön rajoille.  Helsinginkatu Sörnäisten päässä Flemarilla Alämäkeen radan ali Paluumatkalla hiekalla Takaisin Flemarilla Helsinginkuja lyhyenä kaimansa suuntaisena katuna yllättää sisäpihoillaan. Kadun varressa on myös iso kallio.  Helsinginkuja Reittini etc.  Reittini

Hellesillalta Helmiäispolulle - Helsingin kadut 558-562

Kuva
 Aiemmin aurinkoalkuiset kadut olivat vuoronperään Vuosaaren Aurinkolahdessa ja Puistolassa. Sama näyttää vaivaavan hell-aukuisia. Mikäs siinä, mukavahan sitä on kesäisenä päivänä pyöräillä Vuosaaresta Puistolaan: reitin voi valita joko Jakomäen ja Alppikylä kautta tai sitten ykköskehää pitkin Ala-Malmin kautta. Moottoritien ali tai yli on niin harvoja reittejä.  Hellesilta Tänään valitsin reitin Alppikylän kautta, koska halusin pyöräillä Kivikon metsien läpi. Oli tuulista, joten metsät houkuttelivat.  Aurinkolahden Hellesilta ylittää Aurinkolahden kanavan, joka ei oikeastaan ole kanava. Eihän se näet vie mistään mihinkään. Silta jatkuu edellisellä polkaisulla näkemäni Hellekujan päästä kanavan itäpuolelle, jossa on metsää.  Malmin pohjoisosan Helluntaipolku ja -raitti ovat hyvin vehreitä kevyen liikenteen väyliä Niiden varsilla on pienkerrostaloja. Oikein mukavaa, ihan kelpo alueella, jonka viereen on nyt nousemassa paljon uusia taloja. Alue on aivan Tapanilan asema...

Hellemäenpolku - Helsingin 557. katu

Kuva
 Kävin katsomassa Haagan Alppiruusupuistossa kukkia ja samalla Haagan ja Munkkivuoren rajasedulla majailevaan Hellemäenpolkua.  Hellemäenpolku ei erityisemmin jäänyt mieleen muuten kuin mielettyvästä alamäestään ja siitä, että jokin kuorma-auto melkein tukki kadun, jonka varrella on melkoisen tavallisia 1970-luvun (kait) taloja.  Paluumatkalla kävin luonnollisesti Kahvisiskoilla. Siellä oli kivasti paljon asiakkaita ja mukava, iloisen eläväinen tunnelma.  Reittini etc.  Reittini

Tapiolan varjoissa - Robert Ramberg

Kuva
 Robert Ramberg julkaisi vuosi sitten pandemia-aikana kirjoitamansa muistelmakokoelman Tapiolan Valoissa. Siinä hän kertoi parinkymmenen lyhyen novellin verran lapsuudestaan Tapiolassa 1950-luvulta 1970-luvulle. Kirjan kieli ja Rambergin tapa muistaa ja kuvailla nuoren pojan elämää teki minuun suuren vaikutuksen.  Nyt Ramberg on julkaissut toisen muistelmateoksensa. Sen nimi on Tapiolan varjoissa, ja siinä hän muistelee elämäänsä noin ylioppilaskirjoituksista tähän päivään, eläkkeelle jo jääneen pitkäaikaisen yliopistotyöntekijän viisaudella ja empaattisella huumorilla.  Rambergin muistin on joka harvinaisen tarkka tai sitten hän pistelee omiaan. Kukaan muuhan ei oikein voi Rambergin kirjoittamaa ja kertomaan vahvistaa - ehkäpä hänen vaimoaan lukuunottamatta. Asialla ei ole kovin suurta merkitystä, koska Rambergin luoma omakuva on uskottava ja hänelle sattuvat tapahtumat ja elämänkäänteet varmasti monen meistä - ja Rambergin ikäisistä erityisesti - todeksi tuntemia. ...