Pyörällä Saksan halki 2025: Lepopäivä Göttingenissä

5.9.2025, perjantai · lepopäivä Göttingenissä

Nukuin liki 9–10 tuntia välillä heräillen, oli nälkä, kun jätin eilen illallisen ja lounaankin väliin. Oli niin paksu olo. Nyt ei enää ole ihan niin paksu olo, vaikka vähän onkin. Aamulla soitin S:lle, pesin pyykit ja nyt kohta kello 9 aamiaiselle.

Aamupostaus

Sateisen yön jälkeen lepopäivä valkenee. Kolme päivää pyöräilyä riittäköön tällä matkalla ennen lepopäivää. Muutoinkin olen – yhdessä kavereideni kanssa – todennut, että fiksumpaa olisi keskittyä turisteeraamiseen eikä pyöräilyyn, siis pyöräillä turistina maisemista nautiskellen eikä lenkkimeininkinä mahdollisimman pitkiä (minulle!) matkoja. Siispä tästedes, tällä matkalla, rajoitan päivämatkan noin 80 kilometriin enkä enää pyri polkaisemaan 125 kilometriä päivässä. Ja vaikka yksin taukoilu on aika turhaa puuhaa, voisin opetella sitäkin.

Tänään tutustun Göttingeniin. Olimme täällä yhden yön heinäkuussa 2010 Sirkun kanssa, kun pyöräilimme Alppien yli. En muista kaupungista mitään. 2010 taukojen pitäminen ei ollut ongelma, sittemmin yltynyt maantiepyöräilyharrastus ne pilasi. No, tänään siis turisteerausta, ainakin vanha kasvitieteellinen on kohteeni. Ehkäpä sitä jossakin kivassa oluttuvassakin voisi hetken huilata, tai kahviloissakin.

Eilen illalla kävelin kaupungilla, hienoja taloja ja sitten ei ihan niin hienoja. Iso ero ristikkopuutalokaupunkeihin Hamelniin ja Einbeckiin. Paljon nuoria, onhan täällä yliopisto. Ja merkillisen paljon tyhjää nauravia ja näkymättömien kanssa riiteleviä resuisia ihmisiä, nuoria hekin.

Nyt aamiaiselle. Sitä odotellessa ehdin jo lueskella, pestä pyykit ja varata kivan hotellin Würzburgista, jonne saapunen maanantaina.

Iltapäivällä

Nyt kello jo 16! Aika kuluu mukavasti, kun käy turisteeraamassa: kasvitieteellisessä (perustettu 1736!, osa puista kai niin vanhoja), hieno wollemimänty, kiva kahvila, jossa join kahvia, kävelyä, kalapurilainen Nordseessa ja olut perinteisessä. Keskusta ihan täynnä ihmisiä, paikallisia ainakin iso osa, kävelymeininki siellä, bussit menevät joissakin kohdin.

S soitti, kun olin raflan terassilla juomassa ja lukemassa. Ihanaa. Menen samaan paikkaan illalla, jos suinkin sovin. Huomenna luvassa aamulla alle 10 °C, en pidä kiirettä lähdön kanssa.

Katselin Vueltaa, hieno etappi Anglirun huipulle. En voinut katsoa huoneessani, koska netti ei täällä toimi tarpeeksi hyvin. Katsoin ulkona ja sitten tuli kovasti ikävä Sirkkua. Tiedä sitten miksi, tai siis just siksi, että pyörämatkailussa on koko ajan menossa ja siksi ei tule pysyvyyttä ja on kaikki tilapäistä. Junamatkalla ei ikinä ahdista tai pelota tälleen, ei edes silloin, kun olin koronan kourissa Venetsiassa tai Aarhusissa. Kumma juttu. Huominenkin 65 km Kasseliin hermostuttaa, ihmeellisesti, vaikka se on aika lyhyt eikä ole kovin isoa mäkeä ja matkalla on kyliä ja koko matkan hyvä, virallinen pyörätie. Vaan sitten taas uusi hotelli ja kaikkea ja pelottaa, että jotain sattuu.

Minulla on vielä pitkästi aikaa 24. päivään, jolloin olen varannut lipun takaisin Suomeen. En oikein tiedä, miksi sen vasta silloin varasin. Vaikeata keksiä, mihin tässä nyt oikein menisi 12. päivä ja sen jälkeen. Helpointa olisi varmaan mennä Leipzigiin 3 päiväksi ja sitten viikoksi Berliiniin, olisi ainakin osin tuttua meininkiä ja voisi olla paikallaan. Tai sitten voi vaan päättää lähteä aiemmin Suomeen. Ehkei kuitenkaan.

Jos lähettäisin tavaraa kotiin, niin:

• makuupussi
• pyyhe
• ajopaidat
• irtohihat
• (lukkovaijeri?)
• (2 kalsarit, sukkia => voi laittaa roskiinkin)

Ei tuosta tule kovin suurta määrää painossa, ehkäpä max 2 kiloa. Ei kannata nähdä vaivaa. Ensi kerralla (jos sellainen ikinä tulee) vähän vähemmin vaattein voisi pärjätä, 2 paitaa 3:n sijaan, ei ajopaitoja. Ja voisi olla kevyemmät sadekamat, ne on pakko olla, vaikkei toivottavasti tule tarvetta.

Illalla

Kello 21.20. Kävin syömässä Kartoffelhausissa. Se on perunoihin keskittynyt Bierhalle tai Kneipe. Ihan täynnä, iloinen sorina. Söin pannun, jossa lohta, katkarapuja, kasviksia ja perunaa. Ja pari olutta. Ja ilmaisen snapsin sain.

Kaupunki on iloinen illalla.

Instaan

Pyöräilijöiden ikiaikaisen ohjeen mukaan on pysähdyttävä seisomaan, jos ei ole pakko kävellä, istua, jos ei ole pakko seisoa, ja panna maata, jos ei ole pakko istua. Ei pidä näet rasittaa itseään tarpeettomasti.

Pyöräretkellä on (ainakin minun) pakko pyhittää toisinaan lepopäivä. Jos lepopäivänä ei sada, mieli tekee tutustua ympäristöön, nähtävyyksiin, kahviloihin. Niin tein tänäänkin ja tulin kävelleeksi yli 12 kilometriä eli yli kaksi tuntia. Oliko se sitten lepoa vai ei, selviää huomenna. On kyllä vetreämpi olo kuin 24 tuntia sitten.

Kävin vanhassa kasvitieteellisessä puutarhassa, joka on perustettu 1736 samaan aikaan kuin kaupungin yliopisto. Oli näet tarpeen saada opetusmateriaalia ja erityisesti yrttejä lääketieteen tutkimukseen ja harjoittamiseen. Puutarha on yhä samalla paikalla, koska eihän sellaista voi siirtää. Isot ja paksut puut vahtivat kävijöitä, jotka Café Botanicumin kautta tunnelin läpi puutarhaan saapuvat. Puutarhassa on myös hieno wollemimänty, jollaisen näkeminen ilahduttaa aina.

Kävin paikallisessa liharuokamestassa eli perinteisimmässä saksalaisessa raflassa oluella. En syönyt. Illalla söin Kartoffelhausissa kalakasvisperunapaistoksen. Oli hyvää.

Huomenna 65 kilometrin retki Kasseliin. Sää on kuulemma hyvä, tuuli tyyntynyt, ja matkalla on kartan mukaan avonaisia kahviloita. Mikäs on retkeilijän polkea?

Göttingen osoittautui mukavaksi, vilkkaaksi, kävelijöiden ja pyöräilijöiden täyttämäksi kaupungiksi. Autot on häädetty loitommalle haisemaan, meluamaan ja tilaa ahmimaan. Hyvä niin, jopa täällä se on tapana, vaikka Helsingin kokoomus elää 1970-luvun maaseutua päivästä ja valtuustokaudesta toiseen.

Päiväkirjastani ja Instagram-päivityksistäni, syyskuu 2025.