Berliinin sankari / Wolfgang Becker
Vuonna 1984 Berliinin Friedrichstrassen asemalla joku kääntää vaihdetta ja päivän ensimmäinen juna päätyy kaupungin läntiseen osaan mukanaan 127 matkustajaa. Asiasta ei paljon hiiskuta, koska nolous on pahinta mitä diktatuuria voi kohdata.
Vuonna 2019 muurin murtumisesta on kulunut 30 vuotta. Itäsaksalainen Micha Hartung omistaa varmaankin kaupungin viimeisen videovuokraamon. Ei mene hyvin, rahat eivät riitä, pankki ahdistelee. Kun vuokraamoon saapuu toimittaja, joka on saanut selville, että Micha on vuoden 1984 vaihteenkääntäjä, Michalle tarjoutuu tilaisuus kertoa tarinansa. Toimittaja saa tarinan lehteen ja Michasta tulee sankari. Hän päätyy mainostamaan vege-makkaroita, illalliselle liittopresidentin luo ja hänen pitäisi pitää juhlapuhden liittopäivillä.
Käy ilmi, että hyvin kompleksinen Paula, syyttäjä, on ollut tuossa länteen eksyneessä junassa. Hän pitää Michaa sankarinaan, alkaa jonkinmoinen suhde.
Toisaalla aiemmin juhlapuheita pitänyt toisinajattelija suuttuu Michan syrjäytettyä hänet. Yhdessä muiden Stasin arkistoja penkovien kanssa he pääsevät jyvälle Michan sankaruuden ohuudesta.
Elokuva on onnistunut komedia, hahmot uskottavia, tapahtumat voisivat olla totta, ja Saksan lähihistorian kipupisteet ovat läsnä. Jotta elokuvasta nauttii, on tunnettava Saksan historia, eikä muurin murtumisen muistamisesta ole haittaa. Parikymppiset tai jopa kolmekymppiset eivät ehkä ymmärrä mikä on hauskaa. Toki valheen ja toden, muiden odotuksiin valhein tai vastaamisesta syntyy hauskuutta kenelle vain, onhan se aiheena iätön.
Vaan jos olet jo keski-ikäinen, muistat millaista oli ennen muurin murtumista ja miten Saksojen yhdistymisessä kävi ja miten se yhä kipuilee, nautit tästä elokuvasta. Se on hyvin tehty, pätevästi näytelty.
Ja toki kuvissa on Berliini, Helsingin jälkeen kaupunki minulle maailmassa.

Kommentit