Kulkeeko ajatus fillaroidessa. ADHD ja pyöräily.
Blogini otsikon mukaan minä poljen ja ajatus kulkee. Onko näin? Kysymystä lienee hyvä pohtia sekä omakohtaisista kokemuksista että satunnaisista verkosta löytyneistä tutkimustiedoista lähtien.
Olen lapsesta lähtien kärsinyt - ja hyötynyt - lievää vakavammasta ADHD:sta. Minun on hyvin vaikeata pysyä paikallani, ajatukseni laukkaavat hurjaa vauhtia asiasta toiseen eikä keskittyminen ole minulle helppoa. Olen huomannut, että liike auttaa minua rauhoittumaan. Mikä tahansa liike ei auta: autossa istuminen turhauttaa täydellisesti. Venetsialaisessa vaporettossa seisominen rauhoittaa - ilmeisesti laivan keinunta antaa aivoilleni tekemistä, joka rauhoittaa ne. Aivan vastaavasti kuin Ritalin ja muut piristeet rauhoittavat (kuulemma, en ole saanut kokeiltavaksi) ja kahvi nukuttaa minua (aina, joka kerta ja siksi juonkin sitä vain harvoin).
Pyöräily tuntuu olevan paras lääke minua vaivaavaan ADHD:hen. Pyöräillessä aivoni tiedostomattomat osat saavat työskennellä iloisesti ja vapaasti. On pysyttävä pystyssä, suunnistettava monella eri etäisyystasoilla (koko matkan reitin valinta, seuraavien 100 metrin reitin valinta, kuoppien huomaaminen ja väistäminen), voi tuntea tuulen ja sen vaihtelut, kuunnella liikenteen ja lintujen ja pyörän ääniä ja reagoida niihin. Kaikki tämä rauhoittaa minut täysin. Kun olen rauhoittunut, ajatukseni lähtevät liikkeelle paljon rauhallisemmin, mutta samalla myös erittäin paljon luovemmin kuin istuessa ja kiemurrellesani tuolissani työpöydän ääressä. Siksi saan parhaat ideani pyöräillessäni.
Jos minun odotetaan saavan jotain aikaan, siis jotain luovaa ja uutta ja yllättävää, niin minun on syytä antaa fillaroida pari tuntia päivässä. Jos fillarointi ei - esim työmatkalla - onnistu, niin parin tunnin kävelyretket ovat hyödyllisiä.
Yleensä teen lähes kaiken ajattelutyön pyöräillessäni. Työpaikalla vaan kirjaan tuloksia. Siksi pyrinkin oleskelemaan työpaikalla mahdollisimman vähän. Teen työni ja poistun. En oleskele. Työelämä ei ole oleskeluyhteisö! On kivempiakin mestoja oleskella, kuten vaikkapa pyörätiet ja Bodom-järveä kiertävät tiet. Onneksi minulle maksetaan palkkaa työni tulosten eikä työpaikalla viettämäni ajan perusteella.
Netissä on paljon vastaavia kertomuksia ja tutkimustuloksia. Niiden mukaan ADHD:n hoito onnistuu paremmin rakentamalla pyöräteitä kuin Ritalin-tehtaita.
Huomenna taas fillarilla töihin. On nääs tarpeen ajatella luovasti.
Olen lapsesta lähtien kärsinyt - ja hyötynyt - lievää vakavammasta ADHD:sta. Minun on hyvin vaikeata pysyä paikallani, ajatukseni laukkaavat hurjaa vauhtia asiasta toiseen eikä keskittyminen ole minulle helppoa. Olen huomannut, että liike auttaa minua rauhoittumaan. Mikä tahansa liike ei auta: autossa istuminen turhauttaa täydellisesti. Venetsialaisessa vaporettossa seisominen rauhoittaa - ilmeisesti laivan keinunta antaa aivoilleni tekemistä, joka rauhoittaa ne. Aivan vastaavasti kuin Ritalin ja muut piristeet rauhoittavat (kuulemma, en ole saanut kokeiltavaksi) ja kahvi nukuttaa minua (aina, joka kerta ja siksi juonkin sitä vain harvoin).
Pyöräily tuntuu olevan paras lääke minua vaivaavaan ADHD:hen. Pyöräillessä aivoni tiedostomattomat osat saavat työskennellä iloisesti ja vapaasti. On pysyttävä pystyssä, suunnistettava monella eri etäisyystasoilla (koko matkan reitin valinta, seuraavien 100 metrin reitin valinta, kuoppien huomaaminen ja väistäminen), voi tuntea tuulen ja sen vaihtelut, kuunnella liikenteen ja lintujen ja pyörän ääniä ja reagoida niihin. Kaikki tämä rauhoittaa minut täysin. Kun olen rauhoittunut, ajatukseni lähtevät liikkeelle paljon rauhallisemmin, mutta samalla myös erittäin paljon luovemmin kuin istuessa ja kiemurrellesani tuolissani työpöydän ääressä. Siksi saan parhaat ideani pyöräillessäni.
Jos minun odotetaan saavan jotain aikaan, siis jotain luovaa ja uutta ja yllättävää, niin minun on syytä antaa fillaroida pari tuntia päivässä. Jos fillarointi ei - esim työmatkalla - onnistu, niin parin tunnin kävelyretket ovat hyödyllisiä.
Yleensä teen lähes kaiken ajattelutyön pyöräillessäni. Työpaikalla vaan kirjaan tuloksia. Siksi pyrinkin oleskelemaan työpaikalla mahdollisimman vähän. Teen työni ja poistun. En oleskele. Työelämä ei ole oleskeluyhteisö! On kivempiakin mestoja oleskella, kuten vaikkapa pyörätiet ja Bodom-järveä kiertävät tiet. Onneksi minulle maksetaan palkkaa työni tulosten eikä työpaikalla viettämäni ajan perusteella.
Netissä on paljon vastaavia kertomuksia ja tutkimustuloksia. Niiden mukaan ADHD:n hoito onnistuu paremmin rakentamalla pyöräteitä kuin Ritalin-tehtaita.
Huomenna taas fillarilla töihin. On nääs tarpeen ajatella luovasti.
Kommentit