Tieliikennelaki uusiksi
Suomen nykyinen tieliikennelaki on vanhentumassa. Nykyinen laki on vuodelta 1980. Sen jälkeen liikenne on lisääntynyt, liikennevälineet ovat kehittyneet ja muun muassa pyöräilyn määrä on kasvanut. Pyöräilyn kulkumuoto-osuuden nostaminen on myös asetettu tavoitteeksi erilaisissa ja eritasoisissa ohjelmissa ja julistuksissa.
Pyöräilyn kannalta nykyisessä tieliikennelaissa on paljon ongelmia. Suurimpina pidän pyöräteiden käyttöpakkoa, täysin sekavia väistämissääntöjä (en ymmärrä niitä, en edes oikein jaksa edes yrittää. Otso Kivekän on viitsinyt selvittää, ymmärtää ja kuvittaa.) ja ehkäpä myös kypärän käyttöpakkoa, joka ei ole pakko, mutta ilmeisesti vähentää pyöräilyn suosiota.
Helsingin pyöräilijät (Hepo) ja muut pyöräaktiivit ovat ottaneet asiakseen vaikuttaa tieliikennelain valmisteluun. Kokoonnuimme tänään pariksi tunniksi Kulmahuoneelle miettimään lakia ja keskustelemaan. Tavoitteenamme on kirjoittaa nykyisen lain epäkohdista ja ideoida parannuksia sarjassa blogipostauksia tämän vuoden aikana. Minun tehtäväkseni jäi kirjoittaa pyörätien käyttöpakosta luopumisesta.
Työtämme voi seurata Kaupunkifillari.fi sivustolta. Tämän päivän kokouskutsu ja linkit avoimiin dokumentteihimme löytävät kutsubloggauksesta.
Yleisemmin ihmettelen miksi pyöräilyn edistäminen on Suomessa niin vaikeata. Hyvät käytännöt voisi liki suoraan käydä kopioimassa Amsterdamista, Kööpenhaminasta tai jostain muualta. Paljon muutakin on Suomeen kopioitu, miksi pyöräilyinfraa? Kopioitiinhan nykyinenkin täysin epäonnistunut idea yhdistetyistä kevyen liikenteen väylistä Ruotsista joskus 1970-luvulla. Valitettavasti.
Oli kiva tavata pyöräilyaktiiveja, tutustua ja vaihtaa mielipiteitä. Pyöräily on suurenmoista, monella tapaa yhteisöllistä.
Pyöräilyn kannalta nykyisessä tieliikennelaissa on paljon ongelmia. Suurimpina pidän pyöräteiden käyttöpakkoa, täysin sekavia väistämissääntöjä (en ymmärrä niitä, en edes oikein jaksa edes yrittää. Otso Kivekän on viitsinyt selvittää, ymmärtää ja kuvittaa.) ja ehkäpä myös kypärän käyttöpakkoa, joka ei ole pakko, mutta ilmeisesti vähentää pyöräilyn suosiota.
Helsingin pyöräilijät (Hepo) ja muut pyöräaktiivit ovat ottaneet asiakseen vaikuttaa tieliikennelain valmisteluun. Kokoonnuimme tänään pariksi tunniksi Kulmahuoneelle miettimään lakia ja keskustelemaan. Tavoitteenamme on kirjoittaa nykyisen lain epäkohdista ja ideoida parannuksia sarjassa blogipostauksia tämän vuoden aikana. Minun tehtäväkseni jäi kirjoittaa pyörätien käyttöpakosta luopumisesta.
Työtämme voi seurata Kaupunkifillari.fi sivustolta. Tämän päivän kokouskutsu ja linkit avoimiin dokumentteihimme löytävät kutsubloggauksesta.
Yleisemmin ihmettelen miksi pyöräilyn edistäminen on Suomessa niin vaikeata. Hyvät käytännöt voisi liki suoraan käydä kopioimassa Amsterdamista, Kööpenhaminasta tai jostain muualta. Paljon muutakin on Suomeen kopioitu, miksi pyöräilyinfraa? Kopioitiinhan nykyinenkin täysin epäonnistunut idea yhdistetyistä kevyen liikenteen väylistä Ruotsista joskus 1970-luvulla. Valitettavasti.
Oli kiva tavata pyöräilyaktiiveja, tutustua ja vaihtaa mielipiteitä. Pyöräily on suurenmoista, monella tapaa yhteisöllistä.
Kommentit