Vesi vähissä - mikä neuvoksi? Emmi Itärannan Teemestarin kirja.
Joskus kaukaisessa tulevaisuudessa on aika, jolloin makea vesi on käynyt vähiin. Meren pinta on noussut, suuret rannikkokaupungit ovat vajonneet aaltoihin. Maantiede on mennyt uusiksi. Missä ennen oli Suomi, on nyt vain pieni läntti maata. Sen rannoilla on suuri suolanpoistolaitoksia, jotta tuottavat makeaa vettä asukkaille.
On näet käynyt niin, että jonkin katastrofin vuoksi makea vesi ja sade on käynyt vähiin. Vesiongelman lisäksi maailman asukkaita piinaa edistyneen teknologian puute ja ilkeä, vettä pihistelevä ja ihmisiä aika summittaisesti vesivarkauksista tappava diktatuuri. Suomi on osa uutta laajaa unionia, jonka pääkaupunki on nyky-Kiinan länsiosissa.
Näihin tunnelmiin ja olosuhteisiin sijoittuu Emmi Itärannan romaani Teemestarin kirja. Kirjassa nuori tyttö Noria on perimässä isänsä ammatin, teemestariuden. Teemestari on kirjassa pitkäaikainen, suvuissa periytyvä ammatti. Teemestareita on paljon, joka kaupungissa ja maaseudulla joissakin kylissä. Norian isä on maaseudun teemestareita Kuusamossa. Hänellä on hyvät suhteet diktatuurin sotilaisiin ja siksi hän saa olla hyvin rauhassa vaikka liki kaikille on selvää, että teemestari saa jostain enemmän vettä kuin hänelle kuuluisi.
Teemestarin vesiongelmien lisäksi kirja kertoo merkillisestä ajasta, jossa historia on kadonnut tai tarkoituksella piilotettu. Noria ja muut eivät tiedä mitä on tapahtunut, miksi maailma on sellainen kuin se on. Mystisen katastrofin jälkeen vesi katosi, tuli muutamia pimeitä vuosisatoja, mutta niistä kukaan ei tiedä mitään. Lapissa ja Jäämerellä on käyty öljysotaa, alueet on suljettu. Luonnovarat ovat lopussa, muovia saa vain kaatopaikalta.
Mutta yhtäkkiä löytyy CD ja soitin ja sitten alkaa seikkailu, joka päättyy hyvin yllättävästi.
Merkillinen kirja: hieno kertomus ihmisistä omituisissa oloissa, mutta jotenkin epäuskottava kuvaus olosuhteista. Vettä ei ole, mutta hyttysiä ja paarmoja on. Meret ovat nousseet, mutta ei sada.
Sinänsä muutaman tunnin lukemisen arvoinen.
On näet käynyt niin, että jonkin katastrofin vuoksi makea vesi ja sade on käynyt vähiin. Vesiongelman lisäksi maailman asukkaita piinaa edistyneen teknologian puute ja ilkeä, vettä pihistelevä ja ihmisiä aika summittaisesti vesivarkauksista tappava diktatuuri. Suomi on osa uutta laajaa unionia, jonka pääkaupunki on nyky-Kiinan länsiosissa.
Näihin tunnelmiin ja olosuhteisiin sijoittuu Emmi Itärannan romaani Teemestarin kirja. Kirjassa nuori tyttö Noria on perimässä isänsä ammatin, teemestariuden. Teemestari on kirjassa pitkäaikainen, suvuissa periytyvä ammatti. Teemestareita on paljon, joka kaupungissa ja maaseudulla joissakin kylissä. Norian isä on maaseudun teemestareita Kuusamossa. Hänellä on hyvät suhteet diktatuurin sotilaisiin ja siksi hän saa olla hyvin rauhassa vaikka liki kaikille on selvää, että teemestari saa jostain enemmän vettä kuin hänelle kuuluisi.
Teemestarin vesiongelmien lisäksi kirja kertoo merkillisestä ajasta, jossa historia on kadonnut tai tarkoituksella piilotettu. Noria ja muut eivät tiedä mitä on tapahtunut, miksi maailma on sellainen kuin se on. Mystisen katastrofin jälkeen vesi katosi, tuli muutamia pimeitä vuosisatoja, mutta niistä kukaan ei tiedä mitään. Lapissa ja Jäämerellä on käyty öljysotaa, alueet on suljettu. Luonnovarat ovat lopussa, muovia saa vain kaatopaikalta.
Mutta yhtäkkiä löytyy CD ja soitin ja sitten alkaa seikkailu, joka päättyy hyvin yllättävästi.
Merkillinen kirja: hieno kertomus ihmisistä omituisissa oloissa, mutta jotenkin epäuskottava kuvaus olosuhteista. Vettä ei ole, mutta hyttysiä ja paarmoja on. Meret ovat nousseet, mutta ei sada.
Sinänsä muutaman tunnin lukemisen arvoinen.
Kommentit