Paratiisiranta - Teppo Räisänen

Dramaturgi Teppo Räisäsen toinen romaani, Paratiisiranta, kertoo Sri Lankan sisällissodasta, kulttuurien törmäyksistä ja toivosta epätoivoisten tilanteiden keskellä. Räisäsellä on perheensä kautta tiiviit yhteydet Sri Lankaan, mikä tuo kirjaan vahvan paikallisvärin. 

Tarina on kuvattu hyvin ja aika tyhjentävästi kirjan takaliepeessä. 

Matkustamista rakastavat diplomi-insinööri Kari ja toimittajavaimo Minna

hankkivat Sri Lankasta unelmien rantahuvilan. Vaimon idealismi alkaa himmetä yhä uusien haasteiden koetellessa länsimaisiin toimintatapoihin tottunutta perhettä, mutta tiukkana itseään pitänyt yrittäjäpuoliso huomaa eksyvänsä yhä useammin yövartija Matthin juttusille. Miehen kertoma saa aikaan tapahtumien vyöryn, johon Kari tempautuu mukaan.

Saaren toisella puolella nuori Thami kaivautuu rantahiekkaan äitinsä kanssa selvitäkseen jälleen yhdestä yöstä Tamilitiikerien ja hallituksen joukkojen välisellä No Fire Zonella, joka nimestään huolimatta on julmuuksien pelikenttä. Voiko kukaan mitään tilanteelle, jossa ihmisoikeudet on vain merkityksetön sana?

Räisänen kertoo tarinansa elokuvamaisesti, tarkasti ympäristön piirteet ja dialogin kirjaten. Kirjan jokainen luku voisi olla TV-sarjan osa, koska jokainen luku kertoo yhden tarinan, joka alkaa edellisen lopusta ja päättyy tilanteeseen, jossa lukijan on aivan pakko saada tietää miten tarina jatkuu. Kirjassa on siis hyvä imu. 

Räisänen tapa kirjoittaa on toisinaan liiankin tarkka. Lukijan mielikuvitukselle jää melko vähän tehtävää, mikä voi olla hyvä tai huono asia lukijasta riippuen. Itse olisin kaivannut vähän viittellisempää, lukijalle tilaa jättävää kerrontaa, mutta luulen olevani tässä mielessä harvinainen nykylukija. 

Kirja voi lukea joko tarinana tai hyvänä perusteoksena Sri Lankan sisällissodan tapahtumiin.