Aikainen herätys Napolissa

9.2.2026, maanantai · Napoli

Mä heräsin jo nyt klo 6. Join eilen illalla ruuan kanssa litran vettä, mistä sitten aikainen herätys. En siis juonut viiniä vaikka sitäkin olisi saanut vitosella puoli litraa. Olen aika tiukkana sunnuntaisin. Ja tänään myös.

Ihanan huone, nukuin hyvin ilman korvatulppia vaikka vähän kolinaa olikin ulkona yöllä. Nyt kohta aamiaiselle kunhan vatsa toimii ja pesen tukan suihkussa. Tänään hieman satelee aamulla, teen hakemuksia ja muuta, sitten käyn tutustumassa nähtävyyksiin.

Soitin S.lle. Ihquu. Pesin tukan, kävin naapurissa Ideal Hotellissa aamiaisella. Oi, munakokkelia ja kasviksia ja myslliä. Suurenmoista.

Nyt klot 8:30, teen työkkäriasioita ennen seikkalilua.

<< tästä eteenpäin kirjotettu 12/2 Genovassa >>

Päivä kului mukavasti iltaan asti, illalla iski elämäni kamalin migreeni. SIitä kirjoitin ja päivästä Napooissa,

Al may tell you where I took this video, maybe even what the bookseller is saying, but Al will never tell you what it smells like here or what the stones feel like under your feet. Or mine.
To experience something somewhere, you simply have to be there. You may also get really close by reading a very well-written book about the place.
It is important to remember that AI does not share the physical reality with us and thus it cannot know what it is to be human. An AGI, singularity, is merely a pipe dream of conmen.
Naples, or Napoli in Italian, is something to experience firsthand. One cannot imagine the crowds, the roar of engines (no electric ones here), the smell of restaurants, garbage bins, shops fo fishmongers. Just looking at a video does not come close to the feeling of having hundreds of people around all the time, or the need to step aside to avoid dog poo. The misery of homelessness, the down-and-out makes one look elsewhere and then feel bad because of that.
There is beauty, mainly in some people, but buildings are mostly ugly, cheaply built utilitarian concrete boxes at various levels of breakdown. The polluted air does not mix well with the upkeep of buildings. Maybe there is not so much interest either, since as long as it is nice inside and the building is not in danger of collapsing, one does better by buying another car or scooter, of which there can never be too many.
I remember liking Kowloon in Hong Kong 20 years ago even though it is even more densely populated and smellier. But the noise of engines was lower there.
I walked 12 kilometres around Napoli. It was exhausting, I have now a piercing headache. The same headache I had when I had my previous walk here in 2006.

Kävelin ensin kasvitieteelliseen, hieno kokoelma sitruksia, palmuja ja isoja puita. Suuri osa remontissa, mutta kiva oli käydä. Sisäänpääsy ilmainen, piti kirjoittaa nimi vieraskirjaan, liikenteen meteliä ei päässyt sielläkään karkuun. Jatkoin matkaa arkeologisen museon kautta Danten aukiolla, jossa join kahvit, ja sitten rantaan ja takaisin hotelliini, noin 14 km, oli kiva kävely. Jäin miettimään miksi matkoilla monet haluavat katsomaan köyhien aluieita, kukaan ei rikkaiden?

Illalla sitten söin uppopaistetun pitsan ja join vettä. Migreeni alkoi yhtäkkiä, pakko pimeässä olla, nukuin hetken, heräsin 24 ja kuvotus ja vilu ja hiki ja oksennus. Aina kun meinasin nukahtaa, kuvotus herätti.

Nähdä Napoli ja kuolla. Mitä se sitten tarkoittaakin, niin minulle pikemminkin kokea Napoli ja saada migreeni. Eilen illalla yhtäkkiä päätäni alkoi koko päivän ulkona olemisen jälkeen särkeä, ja sen jälkeen kaikki klassiset migreenin oireet: kuvotus, oksennus, vilu, kuumuus, valoherkkyys jne. Yö oli pitkä ja yksinäinen. Tänään päivän aikana särky on kadonnut, mutta illalla yhä syvä uupumus vaivaa.
Sama juttu tapahtui vuonna 2006, joskin silloin kohtaus oli lyhyempi. Kummallisesti en ole saanut migreeniä Delhissä, Kolkatassa, Riossa, Sao Paolossa. Mikä ihme on Napolissa erityistä? Savu on sankka, meteli on korviaa huumaava, liikenne uhkaa koko ajan. Vaan niin oli Kolkatassakin ja lisäksi 35C lämmintä.
En aio kolmatta kertaa matkustaa Napoliin.
Yksin matkustaessa sairastuminen on ahdistavaa ja syventää yksinäisyyttä. Vaikka onkin nykyisin mahdollista soittaa kotiin ja saada henkistä tukea, on helppoa hätääntyä. Onneksi tällä kertaa paranin vuorokaudessa. Monesti aiemmin olen ollut sairaana useita päiviä, mikä on todella pelottavaa.
Napolin aseman edessä on liikennevalot, jossa vihreä valo palaa autoille 64 sekuntia ja jalankulkijoille 9 sekuntia. Napoli elää 1970-luvulla.

Menot:

• asuminen 60
• välipalat 5
• pitsa illalla 14