Kun ei enää tarvitse todistaa mitään
21.2.2026, lauantai · Tarragona → Valencia
Heräsin jo ennen klo 6, hermostutti, puhelu S:n kanssa ilahdutti, ja aamiaiseksi mysli etc. Kaikki kaupasta ostamani sain syötyä.
Kun on matkustanut paljon, ei enää tarvitse todistaa kenellekään olevansa sivistynyt ja kiinnostunut taiteista ja historiasta. Museoissa on käyty, taidetta on nähty. Voi keskittyä suurta mielihyvää luoviin yksinkertaisiin asioihin kuten ihmisten katseluun ja syömiseen.
Matkustin Tarragonasta Barcelonaan vain ja ainostaan syödäkseni lounaan Las Euras -ravintolassa Placa de la Vila de Gracia -aukiolla, joka on mielestäni ja laajan matkailuni perusteella maailman viihtyisin aukio. Aukion pieni, sen raunalla istuessaan näkeen kaikki muut aukiolla istuva. Aukio on kuitenkin niin suuri, että lapset voivat pelata jalkapalloa aikuisten nauttiessa toistensa seurasta ja ravintoloiden antimista. Ravintoloita on useita, kahviloitakin, moneen makuun ja tarpeeseen. Lukemista voi ostaa lehtikioskista. Aukiolla ei saa autoilla kuin ainoastaan kiinteistöihin, joten äänimaailma on miellyttävä.
Kävin aukiolla ensimmäistä kertaa vuonna heinäkuussa 1995 osallistuessani logiikan kesäkouluun, mutta varsinaisesti muistan ensimmäisenä käyntinäni lokakuun 2013, jolloin söin Bo-ravintolassa erinomaista mustekalariisiä. Sitä söimme Sirkun kanssa myös keväällä 2014. Nykyisin Bo on kadonnut, joten viimeiset 10 vuotta olen nauttinut Las Euras -ravintolabaarin antimista. Ne ovat perinteisiä kalaruokia, tapaksia ja tietenkin hyvää kylmää Estrella-olutta. Ravintolan terassi aukion kulmassa tarjoaa mainiot näkymät ja tarkkailupaikan. Ihmiset kun ovat ihania katsella.
Niin tälläkin kertaa. Alkuruuaksi kurpitsakeittoa, pääruuaksi paistettuja anjoviksia, jotka maistuivat melko samoilta kuin neulamuikut. Viini oli kelvollista ja ennen lounasta janooni juomani olut virkisti myöhässä olleen junan aiheuttaman alakulon.
Aterian jälkeen vietin vielä aikaa istuskelemalla aukiolla. Sitten kävelin Barcelonan keskusta läpi Franca-asemalle, josta palasin junalla Tarragoon. Juna oli aivan täysi, mutta pysyi hämmästyttävän hyvin aikataulussa myöhästyen vain 25 minuuttia vähän yli tunnin matkalla. Toiseen suuntaan juna myöhästyi 1h20 ja vessat olivat rikki. Onneksi en maksanut junasta mitään interrail-passini lisäksi.
Kiva päivä Barcelonassa. Näin uuden sivistävän nähtävyyden eli roomalaisen tien, jonka varrella oli hautakammioita. Semmoisen ovat kaivaneet El Borhissa esiin.
Matka sujui lopulta hyvin, vähän liian aikaisin olin Camp de Tarragonassa, se on kuin lentokenttä, aika tylsä mesta. Juna tuli ajoissa. sitten bussiin. josta kirjoitin.
Olipas ongelma. Oli junarata poikki ja piti vaihtaa bussiin. Junassa matkustajille oli annettu lappu joko bussiin 1 tai 3 Vinarozista Valenciaan. Kun pääsimme bussien luo, Valenciaan oli lähdössä kaksi bussia numerolla 1 eikä yhtään kolmosella. Sekös sekoitti kaiken: mitä nyt kun tiedämme että kaikki matkustajat menevät Valenciaan ja on kaksi bussia. No, vartin pohtimisen jälkeen kolmosbussin matkustajat menivät toiseen ykkösbussiin. Sepä oli väärä: kaikki ulos ja toiseen ykköbussiin, joka oli kolmonen.
Sitten vielä vähän säätämistä ja varmistelua, että kaikki kummassakin ykkösbussissa olevat olivat todella matkalla Valenciaan. Lopulta kaikki olivat oikeassa ykkösbussissaan. Matka jatkui.
Moottoritien varsi oli täynnä heldelmistä raskaita appelsiinipuita ja muuta maanviljelystä. Oli siinä myös aiemmin yhdinvoimala ja pari öljynjalostamoa.
Pääsin perille. Aiemmin ihmettelin matkatavaroiden läpivalaisua. Laitoin veitsen housuntaskuuni. Metallinpaljastinta ei ole asemilla. Junaan saisi helposti räjähtäviä mateeriaaleja, mutta tärkeintä on turvallisuusteatteri. AVE-junaan Marseillesta Madridiin pääsee ilman tavaroiden läpivalaisua Ranskassa vaan ei Espanjassa - vaikka on sama juna!
Perillä Valenciassa 3+3-kaistaisia katuja ja korkeita taloja. Onneksi ei ole helle. On vain 18 astetta.
Joo, söin mustekalaa ja join oluen odottaessani hotellia eli majapaikkaa. Ja ihmettelin leveitä katuja, on kuin Losissa tai Nykissä. Outoa.
Illalla kävelin satamassa, Marina, siellä la-illan meininkiä, ravit ja musan jumputus ja sitten kaupasta safkaa. Ja söin “nakkimetsän” jossain tapas-paikassa illalliseksi, yksi olut
Menot:
- bussit 4
- majoitus 60
- aamiainen 6
- lounas 14
- illallinen 12
- olut 5 (2)
- kaupasta safkaa 13
Hotellien ja AirBnB:ssä välitettävien tavallisten asuntojen väliin on vähitellen syntymässä uutta majoitustarjontaa. Sellaista, joka yhdistää hotellin ja asunnon parhaat puolet ja hävittää huonoimmat. Ennen sellaista oli vaikea edes kuvitella, nyt sellaisessa voi asua!
Valenciassa majoitun The Atelier Lofts -mestassa rannan ja entisen sataman lähitöllä. 1970-luvun talon alakertaan, jossa on aiemmin ollut toimistoja ja liiketiloja, on rakennettu hyvin huolellisesti suunniteltu majapaikka. Mesta koostuu 11 huoneistossa, joista osa on isompia (neljälle tai useammallekin ihmiselle) ja osa minun vuokraamani kaltaisia kahdelle sopivia.
Huoneistoissa on kaikki tarvittava, jotta asiakas voisi kokea olevansa kotonaan: hyvä sänky, sohva, työpäytä, täysin varusteltu keittiö jääkaappeineen mikroineen astianpesukoneineen ja astioineen. Lisäksi on miellyttävä kylpyhuone. Kaikille asunnoille on yhteinen sisäpiha, jolla voi nauttia päivästä ja vaikka aamukahvista. Lisäksi pesukone on käytettävissä.
Palvelut ovat riittävät. Pyyhkeet vaihdetaan tarpeen mukaan päivittäin, vuodevaatteet joka kolmas päivä. Siivouksesta ei muutoinkaan tarvitse huolehtia eikä erikseen maksaa. Vastaanotossa on iltapäivisin hyvää englantia puhuva paikallinen, jolta saa neuvoja mihin sitten tarvitseekin.
Uskon, että tällaiset majapaikat tulevat yleistymään, koska nämä ovat parempia kuin hotellit (on keittiö, pesukone) ja myös parempia kuin AirBnB (siivous, vastaanotto, jne).
Niin, ja tämä maksaa vain 60 euroa vuorokaudelta.
Kommentit