Marseillesta Montpellieriin
16.2.2026, maanantai · Marseille → Montpellier
Yöllä heräilin, olin juonut illalla paljon, koska päivällä unohdin. Ja sitten piti käydä vessasaa. Kuumakin oli, huoneessa 22 ja paksu peitto. Olin kuitenkin virkeä aamusta heti. Soitin S:lle, jolla oli yöllä ollut kuuma-kylmä-kutistus-kohtaus. Se oli vaatinut suihkun ja rasvauksen. Voi raukkaa. Oli kova vauhti aamulla, kahvia oli juonut.
Aamiaisen ostin. Oli kiva syödä muuta kuin leipää ja juustoa, vaikka sitäkin. Röstiperunoita, mysliä, mehua, kahvia, etc, yksi munakin. Nyt jaksan perille, juna lähteen 12:23 ja menen asemalla metrolla, ylämäkeen käveleminen ei nyt innosta laisinkaan. Maksan mieluusti 2 euroa.
Menot:
- asuminen 50
- aamiainen 13
- lounas 10
- aperitiivi 4
- kaakao 4
- ruokaa kaupasta 6
- 24h ratikkalippu 6
Miten AirBnB etc muuttavat maailmaa? Tunnetusti AirBnB täyttää keskustojen talot turisteilla ja häätää paikalliset laidemmalle, jolloin keskustat muuttuvat instagrammattaviksi huvipuistoiksi, joissa turistillakaan ei ole kivaa vaikka postaavatkin samoista seinistä ja turistien naamoista kuvia netin täyteen. Tämä on luonnollista, koska asuntojen omistajat tienavat kuukauden vuokratulot viikossa. Pääomalle on kiva saada tuottoa enemmän kuin vähemmän. Asunnon omistajalle turistidisneylandisoituminen ei ole ainakaan lyhyellä aikavälillä haitallista. Pidempää harvempi ajatteleen. Monissa maissa poliitikot ovat kodeistaan ajettujen painostuksesta ryhtyneet rajoittamaan alustataloutta. AirBnB-asunnot on rekisteröitävä, jolloin niiden määrä on mahdollista rajoittaa. Italiassa jokaisella alustavuokrattavalla asunnolla on oma tunnisteensa, joka on kadulla ja asunnon ovessa nähtävänä.
Tämä kaikki on tuttua. On kuitenkin toinenkin kehityskulku, joka on valitettava: kelvolliset huokeat hotellit eivät pärjää kilpailussa alustataloudelle. Olen matkani aikana etsinyt pääasiassa huokeita hotelleja, mutta hotelleja ei joko ole pienemmissä paikoissa tai ne ovat huomattavasti kalliimpia kuin alustojen tarjoamat huoneistot. Olen joutunut majoittumaan huoneistoihin vaikken olisi halunnutkaan.
On selvää miksi näin on: huoneistossa on enemmän tilaa kuin hotellissa, keittiö käytettävissä. Pienen hotellin pienen huoneen on vaikeata kilpailla, erityisesti koska hotellin ylläpito maksaa enemmän kuin huoneiston. Hotelli ei voi kilpailla hinnalla. Sen olisi löydettävä jokin muu kilpailuetu.
Näyttää siltä, että halvat ja hyvät (Bookingissa 8 pistettä tai enemmän) hotellit ovat katoamassa. Jäljelle jäävät, ainakin sesongin ulkopuolella, paremmat ja kalliit hotellit, joissa asiakas saa palvelua, neuvoja, päivittäisen huonesiivouksen ja niin edelleen.
Jotkin ketjut, kuten saksalainen Meininger ovat havainneet tässä mahdollisuuden. Meiningerin hotellit maksavat suunnilleen saman kuin paremmat huoneistot ja niissä on aulapalvelun ja siivouksen lisäksi asiakkaiden käytettävissä keittiö, pesula, suuret aulatilat baareineen ja erilaisine peleineen. Aamiaista ei ole leivottu hintaan vaan sen voi ostaa 12 eurolla. Meininger vaikuttaakin olevan lapsiperheiden suosiossa, lapsille kun on enemmän tilaa (ja seuraa) kuin huoneistoissa. Milä muuta on tapahtumassa, siitä aion ottaa selvää!
Ps. Instagrammista puheenollen, ihmettelen mitä ihmisen psyykelle tekee oman naaman ja takapuolen kuvaaminen päivästä toiseen ja kuvan postaaminen nettiin. En aio kokeilla.
“Look, Jesus and McGeyver are having a walk”, huusivat lapset kun kävelin ystäväni Markku Vesikon kanssa Maputon slumissa.
Katselin Marseille St-Charles -aseman terassilta kaupungin yli vastapäisellä mäellä kaupunkia vartiovaa Norte Dame du Mont -kirkkoa. Muutaman minuutin välein joku kävi pummaamassa rahaa. Oli nuori narkkarimies, laiha ja huonohampainen. Oli nainen lastenvaunuineen, joista en lasta havainnut. Vanhempi mies aamutärinöissään pyysi euroa. En ymmärtänyt tarkalleen mitä he sanoivat, vastasin kieltävästi niin kohteliaasti kuin ranskallani osasin.
Viimein luokseni tulee iso keski-ikäinen mies, tukka enemmän sekaisin kuin minulla, yllään likainen sotilastakki, ja tietenkin hymyn paljastamat huonot hampaat. Sanoin hänellekin, että “no, pardon”, mihin hän totesi: “Oh, you do not speak French, you should say so and be polite”.
Ällistyin. Miehen mentyä matkoihinsa ilman lanttiani mietin mitä Jeesus tekisi, miten kristillisen kasvatuksen saaneen ja ripille päässeen olisi suhtauduttava pummeihin. Kultaisen säännön mukaan muita on kohdeltava kuten haluaisin muiden kohtelevan minua. Jos olisin rahaton ja koditon, mitä haluaisin muilta. Ainakin haluaisin ihmismäistä kohtaamista, hymyä ja tietenkin apua. Jeesus muistaakseni sanoi: “mitä teette heikoimmille, sen teette minulle”.
En tiedä, olisiko hyvä pitää taskussa euron kolikoita ja antaa niitä vaikka ensimmäisille 10 hädänalaiselle päivittäin. Joskus olen kuullut ehdotuksen ruuan ostamisesta rahan antamisen sijaan. Olisiko kohteliasta varata laukkuuni joitain pientä purtavia ja antaa hädänalaisille niitä?
Ongelma on tietenkin yleismaailmallinen eikä mitenkään liity Marseillen asemaan tai Ranskaan.
Vietin asemalla tunnin, siitä tuo teksti. Kiva asema, avoin, junat lähellä, monta kirjakauppaa ja kahvilaa. Plus aina viehättävät maisemat. On kivaa viettää aikaa asemilla, ihmisten luona. Liian paljon ihmiset ovat koronan jälkeen sulkeutuneet itseensä. Etätyö ja kaikki, ei kyllä tee hyvää kenellekään.
Maisemat matkalla Montpellieriin ovat tasaisiet, suurin osa luonnontilassa, ei peltoja eikä teollisuutta. Jokunen jalostamo ja muu sellainen, Nimeissä enemmän rakennuksia, halleja radan varressa.
Kirjoitututtaa todella paljon. Oisko syynä alkoholin välttely? Tai en mä välttele, ei vaan tee miele juurikaan. Alkumatkasta (Catanzaroon asti eli 17.1. - 7.2 nautin aika paljon, sitten tuli migreeni ja mielihalut muuttuivat. Saas nähdä miten Espanjassa. Tänään on maanantai ja muutooinkin juomaton päivä. Turvotus on kadonnut, nilkoista eritoten.
Montpellier. Toistakymmentä vuotta sitten australialainen ystäväni Shane asui täällä ja kehui kaupunkia viehättäväksi. En koskaan saanut aikaiseksi vierailla Shanen luona. Nyt hän asuu toisella puolellla maapalloa. Minä viimein satuin matkoillani Montpelieriin.
Wikipedian mukaan täällä on yksi Euroopan laajimmista kävelykeskustoista, Ranskan vanhin kasvitieteellinen puutarha vuodelta 1593, maailman vanhin yhtäjaksoisesti opettanut ja tutkinut lääketieteellinen tiedekunta, 70000 opiskelijaa ja 350000 asukasta. Lisäksi kaupunki on viime vuosina kasvanut ja vaurastunut nopeasti.
Kävelylle varattu alue on suuri. Suuria torialueita, joilla ihmiset kävelevät ratikoiden soittaessa kellojaan. On Helsingistä katsoen ihme miten näin laaja alue voi kannattaa ilman autoja. Helsingissä yrittäjien mukaan ostoksia tekevät vain autoilijat, joille ei parkkihallikaan kelpaa. Täällä on kävelyalueella satoja ravintoloita, kahviloita, kauppoja ja gallerioita. Tyhjiä liiketiloja ei näy. Kauppa käy, ravintoloiden pöydät täyttyvät.
Opiskelijoiden suuri määrä näkyy paitsi nuorten suurena määränä myös lukuisina pikaruokapaikkoina. Montpellierin erikoisuus ovat tacot. Ne ovat ohuen leivän sisään käärittyjä valinnaisia täytteitä. Taco-rafloja on kymmeniä. Maistoin yhden, valitsin täytteeksi ranskalaisia ja kasviskroketteja. Hyvää oli ja täyttävää. Tacot muistuttavat hieman burritoja, mutta täytteet eroavat. Tacot ovat neliskanttisia, eivät pötköjä.
Illalla kävin ajelemassa ratikalla ensimmäisen kerran sitten Strasbourgin. Se rauhoitti mieltä. Oli jo pimeää, joten en nähnyt kuin kanssamatkustajia. Heistä moni katseli YouTubea kaiuttimella. Se on täällä tapana paikallisjunissakin.
Majoituin vanhaan osaan kaupunkia Hotel Artsiin. Se on pieni, värikäs ja mukava. Möivät minulle aamiaisen. Huoneessani on kaksi sänkyä, tilaa kolmelle nukkua. Kumman valitsen?
Huomenna taidemuseoon. Ja tietenkin nauttimaan autottoman alueen rauhasta Italian pärinän jälkeen.
Välillä oli huono olo, huimasi taas, mutta parani huilaamalla hotellissa. Kiva huone, 2 sänkyä, kolmelle, taidan nukkua leveämmässä.
S:n kanssa puhuin kauan. Hänellä taas kuumavilukutitusta. Kummallista. Ratikalla ajelin linjan 3 kokonaan, mitään en nähnhyt . Hienot pitkät ratikat täällä, osa vuodelta 2011. Nyt 22:30, hotellissa, söin tabboulia iltapalaksi 300 grammaa. Kävälin lähistöllä aikani. Tuulesta ja viileydestä huolimatta paljon ihmisiä liikkeelä, ulkona oluella myös
Kommentit