Matka Genovasta Marseilleen

 Juna Genovasta Ventimigliaan oli jo lähdössä myöhässä 10 minuuttia. Vaihtoaikaa Nizzan junaan oli aikataulun mukaan 9 minuuttia. Valmistauduin viettämään aikaa Ventimigliassa. Sieltä lähtee TER-junia tunnin välein, joten odotus olisi yhden hitaan cappuchinon mittainen. Vaan mitä vielä: juna ajoi ylinopeutta ja saapui ajoissa perille. Vaihto sujui helposti naapurilaiturille. Juna oli kaksikerroksinen, lähes tyhjä, mutta vessat olivat koko ajan täynnä eli varatut. Myös rakkoni alkoi täyttyä, laskin lopulta minuutteja Nizzan ja Marseillen junaan, jonka WC toimi.

Matkan varrella maisemat vaihtelivat teollisuusalueiden takapihoista lumihuippuisiin vuoriin, loputtomiin (siltä tuntui) tunneleihin, meressä pyristeleviin surffareihin, kukkuloiden rinteillä roikkuviin kaupunkeihin, linnoihin, merkillisiin pyramidirakennuksiin. Metsässä mimosat kukkivat keltaisina, kirsikat vaalenpunaisina. Kalliot olivat ensin punaisia, lähempänä Marseillea valkoisia.

Yhdessäkään junassa ei ollut ravintolaa eikä kahvilaa eikä valipala-automaattia. Minulla oli 6 tunnin matkalle eväinä 5 pientä keksiä ja puoli litraa jääteetä. Eväät riittivät hyvin, koska söin aamulla hyvän aamiaisen. Ihmisen ei tarvitse syödä kellon vaan nälän mukaan.

Pääsin perille aikatalun mukaisesti, kävelin hotelliini, seikkailin ympäri pelottavaksikin mainittua kaupunkia, matkustin metrolla, bussilla ja ratikalla, maksaahan vuorokausilippu vain alle 6 euroa. Oli kylmä, alle 10 astetta ja myrskytuuli, ei huvittanut flaneerata.

Matkapäivät ovat hieman raskaita. Reppu painaa selkää, huoli junien kulusta mieltä. Täytyy kirjautua hotelliin tai muuhun, löytää jokin välipalapaikka. Jos kaupunki on suurempi, on selvitettävä joukkoliikenteen toiminta ja lippujen ostaminen. Siksi pyrin pitämään junamatkat alle 7-tuntisina, jotta perillä on aikaa rauhassa nauttia uuden kaupungin antimista.