Myrskytuuli Marseillessa
15.2.2026, sunnuntai · Marseille
Ulkona aamulla 4C ja 22m/s. En mene sinne. Söin aamiaisen hotellissa, oli muuten toinen hotelliaamiainen tällä matkalla. Ja viides hotelliyö! 4 viikkoa olen ollut matkkalla. Varasin hotellin Montpellieristä, jonne menen huomenna. Nyt huoneessani. Kahvi tykyttää päässä. Huh. Tekisi mieli soittaa S:lle, mutta en sittenkään. Ei aina voi kun on tyhjä hetki. Se on väärin semmoinen.
Töitä pitäisi hakea vaan ehkä sitten Valenciassa. Hyvin ehtii siellä.
Menot:
- asuminen 60
- aamiainen 12,5
- kahvit ja keksi 7
- lounas 9
- välipalat 6
Kävin Le Corbun taloa katsomassa. Alla siitä lisää. Sen jälkeen metrolla vanhan sataman kulmille, siellä oli 1. ja 7. kaupunginosan juhlat, akrobatiaa, ruokaa, musaa, Paljon ihmisiä. Lounas tunisialaisessa, samaa kuin eilen, hieman hotellissa ja sitten kävelyä hotellin ympäristössä, hienoja taloja, paljon erityisesti nuoria sataman ostarin kulmilla, jokunen narkkarikin, ja sitten ostin tonnikalapatongin ja banaaneita. Nälkä vaivaan kumman paljon
Pitkä, ihana puhelu S:n kanssa, hän oli käynyt salilla,aamulla avannossa, ei ole syönyt herkkuja eikä juonut alkoholia. Melkoista reippautta siellä. Minulle tuli 2 tuntia kävelyä vaikka tuuleekin kovasti ja on kylmä.
Marseille on siistyitynyt sitten vuoden 2015, ei enää seksikauppoja ja huoria ympåriinsä, ei muutakaan satamakaupungin elämää nähtävissä, meininki on kuin Nizzassa. Outoa juttu, maine pysyy vaikka maailma muuttuu.
Matkustin tällä kertaa Marseilleen vain ja ainoastaan päästäkseni vierailemaan Le Corburierin vallankumouksellisessa Unité d'habitation -rakennuksessa. Se on vuosina 1946-1952 rakennettu utopistinen, modernistisen arkkitehtuurin merkkiteos, ja betonibrutalismin innoittaja. Rakennuksessa on asuntojen lisäksi kaupat, koulu, hotelli, ravintola, kahvila, talvipuutarha. Tarkoitus oli, että rakennuksessa olisi kaikki asumiseen ja elämiseen tarvittava. Unité d'habitation -rakennuksia on maailmassa neljä, joista Berliinissä Olympiastadionin viereen rakennetussa olen aiemmin vieraillut. Siellä rakennus oli vaikuttava. Se seisoo kirjaimellisesti omilla betonisilla jaloillaan, jokaisella asukkaalla on kaksikerroksinen asunto värikkäine parvekkeineen. Berliinin rakennukseen ei päässyt kunnolla sisään tutustumaan eikä siinä ole alkuperäisen loistokkuutta. Alkuperäinen Unité d'habitation osoittautui sekä hienommaksi että rujommaksi kuin kuvittelin. Ulkoa rakennus on todellakin paljasta betonia, beton brut, siitähän sana brutalismi. Valujäljet näkyvät, pienistä laatoista sommitellut ulkoseinät irvistelevät. Ainoat varsinaiset koristeet ovat nekin neliskulmaisia betonivaluja. Sisältä rakennus sen sijaan on viimeistelty. Vaikka paljas betoni on joissakin paikoissa näkyvissä, on se monin paikoin peitetty maalilla, paneloinnilla ja jopa marmorilla.
Kauppa- ja toimintotilat ovat vielä nykyisinkin käyttökelpoisia. Talossa on ainakin arkkitehtitoimistoja, design-kauppoja, kiinteistönvälittäjiä. Lisäksi talossa on yhä hotelli ja ravintola “Arkkitehdin maha”. Ravintola on alkuperäisessä kuosissaan, hotelli varmaan myös. Halvin huone maksaa noin 150 euroa per yö, sviitti nelisensataa.
Talon katolla on terassi lasten juosta ja turistien kuvata Välimerta. Lapset viettävät välituntejaan katolla samaan tapaan kuin Hongkongissa.
Kuvat kertovat enemmän kuin minä sanoin pystyn. Katso kuvia. Rakennus on UNESCOn maailmanperintölistalla ja ehdottamasti Michelin-oppaan “worth a journey” -arvoinen.
Marseille on minulle tuttu vuoden 2015 kesämatkalta. Silloin viivyimme täällä muutaman yön. Oli kesä, kuuma ja kaupunki vaikutti levottomalta, jopa hieman vaaralliselta . Muista miten istuimme paikallisten baarissa vanhan sataman vieressä ja ihmettelimme seksikauppojen määrää sekä avointa seksi- ja huumekaupaa. Tunnelma oli sellainen kuin kirjallisuudessa tavataan sen satamakaupungeissa olevan. En muista tarkalleen missä asuimme, hieman keskustan ulkopuolella isossa rakennuksessa. Matkasimme jollakin liikennevölineellä, jossa muistan visusti pitäneeni tavaroistani huolta ja käsin kiinni.
Junassa juttelin Cannesissa asuvan ranskalaisen kanssa. Hän varoitti minua painokkasti satamakaupungin vaaroista. On kuulemma paljon työttömiä, on huumeita ja niihin rahaa taskuvarkauksin hankkivia narkkareita. Tavarat ja erityisesti lompakot lähtevät herkästi omille teilleen. Ja mitä vielä! Tämä kaupunkihan on rauhallinen kuin mikä. Kävin katsomassa millainen elämä vallitsee 2015 vuoden baarimme kulmilla. Ei minkäänlainen elämä vallitse. Satamakaupungin henki ei enää edes pihise, se on vaiennut. Marseille on kuin Nizza, rauhallinen ja tavanomainen suurkaupunki. Asunnottomia ja päihdeporukkaa tapaa kyllä, mutta vaikkapa Hampuriin verrattuna tämä on kuin Pakila verrattuna Kurviin Helsingissä. Vaan mikäpä siinä. Vaikka surkeus, rappio, lika ja epätoivo voivat olla vierailijaa kutkuttavia, niiden poissaloa ei voi kuin juhlia. Lisäksi todettakoon, että ilmanlaatu on täällä huikeasti parempi kun vaikkapa Genovassa tai Napolissa.
kello 22, lopettelen vähitellen. Aamulla ei onneksi ole kiire, jos nyt aamiaiselle ehtisin. Se loppuu 10, hotlasta pitää lähteä tai siis huoneesta 11, ja juna Montpellieriin lähtee 12.23. Ehdin nukkua hyvin.
Kommentit