Rantarataa Genovasta Marseilleen
14.2.2026, lauantai · Genova → Ventimiglia → Nizza → Marseille
Aamulla pakkaaminen ja aamutoimet helppoja, juttelin S kanssa kauan palatessa. asemalle, siellä kahvia ja foccacia, 3 euroa, sitten junaan, eka juna oli IC Ventimigliaan, lähti 10 minuuttia myöhässä, mutta oli aikaisin perillä, vastapäätä iski mies paksussa takissa tuhisten ja yskien, menin muualle, ja sitten juna tyhjenkin, vaihto oli naapurilaiturille, josta TER-juna Nizzaan, se oli 2-kerroksinen, aika tyhjä, maisemat mainiot, mutta vessa rikki. Nizzassa pidempi vaihto, ajallisesti ja matkakin oli kaukaiselle Y-laiturille.
Yritin katsoa olympialaisiai, Suomi voitti naisten viestissä pronssia, ei oikein onnistunut katsominen. Juttelin pitkään ranskalaisen miehen kanssa, hän asui Cannesissa, kotoisin Strasbourgista ja menossa Marseille-Strasbourg -matsiin, 40 vuotta jo kannattanut M:a. Vaimo valko-venäjältä, erikoien ukko, manasi politiikan polarisoitumista. Ihanaa jutella.
Perillä tuttu aseman, sen pitkät portaat, kilometri hotellin, lepoa, matkaan katsomaan matsia ulkoa ja kotikadulla tunisialaisessa vege-couscous, mainio. Metro matsiin ihan täysi, mutta perillä oli hiljaista, paljon poliiseita varalla, kamala kylmä tuuli 20m/s. Kävin katsomassa Le Corbusierin taloa ulkoa, huomenna sitten sisää.
Ajalein ratikalla vanhan sataman tienoille, mutta oli liian kylmä. Join pastisia baarissa, sitten takaisn hotelliin ja pesin pyykt ja tukan
S:n kanssa juttelin 30min, hän oli käynyt Kajsan Helmessä Marjon kanssa juomassa teetä ja syömässä skonsseja.
Menot:
- hotelli 60
- aamiainen 3
- lounas 9
- pastis 2,5
- päivälippu joukkoliikenteeseen 5,4
“I am not going out there to buy heroin or other shit, it is over now”, said an elderly lady to her friend. The friend nodded, agreed that buying heroin would not be wise. The ladies spoke American and had seen enough life. The one not buying heroin wore her hat deep on her head, the friend had a portable oxygen machine blowing air to her nose. They had some wine, and left, supporting each other.
Earlier, an elderly man fell on his back because of very strong winds here in Marseille. The gusts are up to 25 m/s, which is enough to blow old men on their backs. Luckily, the man was not hurt and continued his slow walk after a youngster helped him back on his feet.
In the picture, you can see us, Freddie and Bärnillä, having pastis, the local drink, or that’s what a friendly French man told our companion on the train from Nice. He also told us that French politics has no centre anymore, only extreme left and right. He was on his way to see his favourite team, Marseille, meet Strasbourg, where he was born. He could not lose today!
Such a day. Nice to be in France after almost a month in Italy. We will have more pastis tomorrow.
Juna Genovasta Ventimigliaan oli jo lähdössä myöhässä 10 minuuttia. Vaihtoaikaa Nizzan junaan oli aikataulun mukaan 9 minuuttia. Valmistauduin viettämään aikaa Ventimigliassa. Sieltä lähtee TER-junia tunnin välein, joten odotus olisi yhden hitaan cappuchinon mittainen. Vaan mitä vielä: juna ajoi ylinopeutta ja saapui ajoissa perille. Vaihto sujui helposti naapurilaiturille. Juna oli kaksikerroksinen, lähes tyhjä, mutta vessat olivat koko ajan täynnä eli varatut. Myös rakkoni alkoi täyttyä, laskin lopulta minuutteja Nizzan ja Marseillen junaan, jonka WC toimi.
Matkan varrella maisemat vaihtelivat teollisuusalueiden takapihoista lumihuippuisiin vuoriin, loputtomiin (siltä tuntui) tunneleihin, meressä pyristeleviin surffareihin, kukkuloiden rinteillä roikkuviin kaupunkeihin, linnoihin, merkillisiin pyramidirakennuksiin. Metsässä mimosat kukkivat keltaisina, kirsikat vaalenpunaisina. Kalliot olivat ensin punaisia, lähempänä Marseillea valkoisia.
Yhdessäkään junassa ei ollut ravintolaa eikä kahvilaa eikä valipala-automaattia. Minulla oli 6 tunnin matkalle eväinä 5 pientä keksiä ja puoli litraa jääteetä. Eväät riittivät hyvin, koska söin aamulla hyvän aamiaisen. Ihmisen ei tarvitse syödä kellon vaan nälän mukaan.
Pääsin perille aikatalun mukaisesti, kävelin hotelliini, seikkailin ympäri pelottavaksikin mainittua kaupunkia, matkustin metrolla, bussilla ja ratikalla, maksaahan vuorokausilippu vain alle 6 euroa. Oli kylmä, alle 10 astetta ja myrskytuuli, ei huvittanut flaneerata.
Matkapäivät ovat hieman raskaita. Reppu painaa selkää, huoli junien kulusta mieltä. Täytyy kirjautua hotelliin tai muuhun, löytää jokin välipalapaikka. Jos kaupunki on suurempi, on selvitettävä joukkoliikenteen toiminta ja lippujen ostaminen. Siksi pyrin pitämään junamatkat alle 7-tuntisina, jotta perillä on aikaa rauhassa nauttia uuden kaupungin antimista.
Yö meni ihan ok, nukuin hyvin. Pyykit kuivuivat aamuksi, mikä on hienoa.
Kommentit