Ratikalla ympäri Montpellieria
17.2.2026, tiistai · Montpellier
Söin hyvä aamiaisen: kahvia, leipää, hedelmiä, juustoa, mysliä etc. Sitä ennen juttelin S:n kanssa, aamutoimet hoidin. Ja sitten lähdin ulos, kävelin satunnaisesti kohti kasvititeellistä, joka sitten oli sään vuoksi suljettu. Ajoin ratikkalla 4 ensin kaupunkin ympäri , sitten kolmosella rantaa. Meinaisin kävellä katsomaan merenrannassa kulkevaa kanavaa, mutta sinne olisi joutunut kävelemään moottoritien vieressä kävelytietä. Ei innostanut. Palasin takaisin hotelliin, ostin matkalta tabboulia kilon lounaaksi ja illalliseksi, alle vitosen maksoi.
Menot:
- asuminen 60
- aamiainen 15
- kaupasta ruokaa 5
- kaakao 5
- kaakao 5
Kirjoitin ensin:
—
Ranskalaisissa pienissä hotelleissa, ei siis ketjuhotelleissa, näkyy tämmöisiä vetookmuksia Booking-palvelun ylivaltaa vastaan.
Olen vetoomuksen kanssa samaa mieltä. On parempi varata hotelli ilman välikäsiä, jotta raha päätyy hotellin kautta paikallisen talouden kiertoon. Hotellin näkökulmasta välikäsi on turha.
Entä asiakkaan näkökulma?
Asiakkaan kannalta suoraan vataamisessa vain yksi suuri ongelma: hotellien verkkosivut toimivat usein todella huonosti. Joko ne eivät toimi lainkaan tai niiden varauskalenteri ei toimi tai jos se toimiikin, niin luottokorttimaksusysteemi ei toimi. Varaaminen on siis huomattavasti hankalampaa kuin Bookingin kautta.
Voisin toki soittaa hotelliin. Puhelinnumero on yleensä melko helposti löydettävissä. Voisin lähettää sähköpostia ja odotella määräämättömän ajan vastausta.
Jos hotellit haluavat varauksia ja asiakkaita ilman välikäsiä, niiden pitäisi - siis ihan jokaisen - hommata systeemit, jotka ovat toimivuudeltaan lähellä Bookingia yms.
Mitä sinä tuumaat tästä?
Sitten toisen
“Tekoäly kehitti uskonnon”, luki klikkiotsikossa. Oli kuulemma laitettu tekoälyagentit juttelemaan ja kas, agentit olivat kehittäneet uskonnon. En valitettavasti lukenut uutista tarkemmin, mutta aion silti kommentoida.
Mielestäni ajatuksessa, että suureen kielimalliin perustuvat tekoäly voisi keksiä tai kehittää uskonnon, on sekä jotain liikuttavan naiivia että jotain pelottavan perustavanlaatuista väärinymmärrystä.
Jotta tekoäly voisi kehittää uskonnon, olisi uskonnon oltava joukko tekstejä, joita eri tavoin yhdistelmällä voisi kehittää uuden. Sitähän kielimallit tekevät: yhdistelevät olemmassaolevia tekstejä (kuvia, ääniä). Jotta kielimalli voisi kehittää uskonnon, olisi uskonnoksi riitettävä syntaksi eikä semantiikalla olisi merkitystä. Aivan kuin raamatussa tai koraanissa olennaista olisi mitä niissä lukee.
Näin ei ole. Uskonto ei ole joukko tekstejä vaan inhimillinen tapa olla maailmassa, käsitellä suhdetta toisiin ihmisiin, ja erityisesti käsitellä elämän tarkoitusta ja rajallisuutta. Ilman käsitystä elämän rajallisuudesta ja transsendessista, uskonto on tyhjä. Sitä ei ole.
Kielimalli, joka on vain ja ainostaan tietokoneohjelma, ei ole ihmisen kaltaisesti maailmassa. Kielimalli ei pohdi mitä elämän rajallisuus tarkoittaa, mitä tapahtuu sähköjen sammumisen jälkeen. Kielimallilla ei voi olla uskontoa, koska kielimalli ei kärsi asioista, joihin uskonto pyrkii vastaamaan.
Ajatus kielimallin kehittämästä uskonnosta paljastaa miten naiivisti suhtaudumme kielimalleihin. Kuvittelemme, että jos kone pystyy tuottamaan joltisenkin tolkullista kieltä ja vastaamaan kysymyksiin, joihin jo on vastaus, se on tavallamme elävä. Vaan se ei ole eikä ikinä tule olemaan, koska se ei ole ihmisen tavoin sosiaalinen, rajallisuudesta kärsivä, lihallinen olento.
Olisi suurenmoista, jos keskustelu olisi hieman filosofisempaa. Nyt vaikuttaa siltä, että talouteen palautuvassa tavassa keskustella tekoälystä olemme unohtamassa koko ihmiskunnan historian aikana luomamme käsityksen mitä on olla ihminen. Ihminen typistyy konetta käyttäväksi, rahaa palvovaksi, yksiulotteiseksi idiootiksi.
ja kolmannen
Pärinä ja paha haju ovat italialaisten kaupunkien huonoimmat puolet. Pärinää tuottavat erityisesti skootterit ja moottoripyörät. Ne tuottavat myös pahaa hajua, mutta erityisen pahaa hajua tuottavat vanhat bussit, joista päästelevät mustaa savua kaupunkien kapeille kaduille. Tarkkailin liikennettä Milanossa, Barissa, Leccessä, Materassa, Tarantossa, Catanzarossa, Napolissa ja Genovassa. Tilanne on kaikkialla sama.
Pärinään ja hajuun olisi olemassa helppo ja muualla toimivaksi todettu ratkaisu: sähkömoottori. Helsingistä tiedämme sähköbussien toimivan riittävän hyvin monenlaisessa säässä, syöttöliikenteessä ja pidemmilläkin reiteillä. Sähköbussi on myös matkustajalle mukavampi, koska se tärisee vähemmän ja kulkee tasaisemmin vaihteiden vähäisyyden vuoksi. Win-win-win sanoisi konsultti!
Sähköisiä skoottereita ja moottoripyöriäkin on markkinoilla. Kaupunkiajoon ostetulla skootterilla ajattaneen päivittäin korkeitaan 50 kilometriä, joten akun ei tarvitse olla kovin suuri. Arvioin matkan 50 kilometriksi, koska ihmiset eivät yleisesti halua käyttää liikenteessä yli tuntia ja 50 kilometriä tunnissa (tai vaikka parissa) on italilaisen kaupungin liikenteessä pitkä matka.
Miksi skootteri- ja bussilikkenne ei ole sähköistynyt? En tiedä, mutta arvaan.
Bussit vaikuttavat olevan kaikkialla hyvin vanhoja, mikä viittaa julkisen liikenteen rahapulaan. Kalusto on tapana ajaa aivan loppuun. Vaikka sähköbussi olisi käyttökustannuksiltaan halvempi, sellaista ei voida pääomien puutteen vuoksi hankkia. Sähköbusseille pitäisi lisäksi rakentaa latausjärjestelmä, joka ei sekäään ole ilmainen. Vanhalla romulla ilman saastuttaminen on halvempaa kuin sähköön vaihtaminen. Huomattakoon, että Helsingissäkin sähköbussit yleistyivät vasta kun HSL määräsi ne valtiksi kilpailutuksissaan.
Skoottereiden suhteen tilanne lienee sama. Uuden skootterin ostaminen on vaatii enemmän rahaa kuin tankin täyttäminen tänään, huomenna ja vielä loppuvuonnakin. On kuitenkin isompikin ongelma. Skootterit yöpyvät kaduilla isoissa laumoissa, koska niiden omistajat asuvat tiiviisti kerrostaloissa. Skoottereita ei siis voi ladata kotona, koska akkujen lataaminen sisätiloissa ei ole viisasta.
Jotta sähköskootterit voisivat yleistyä, olisi ensinnäkin niiden latauksen oltava nopeata (minuuteissa) ja italialaisten kaupunkien pitäisi tarjota latauspaikkoja (ja ehkäpä myös ilmaista sähköä) laajalti eri puolilla. Uskoisin, että jos lataus onnistuisi nopeasti ja monessa paikassa (kauppojen, kahviloiden, toimistojen lähistöllä), sähköskootterit alkaisivat vähitellen yleistyä.
En pidätä henkeäni. En usko, että italialaiset kaupungin pystyvät tämmöiseen.
ja illalla vielä nallet
Good evening from Montpellier! It is Freddie and Bärnilla here. We have something serious to share with you. Our companion, the old hippie, has been acting very strangely since his migraine attack. He has drunk two pints worth of alcohol during last 10 days. We have never witnessed anything like this before. He says he feels light headed without alcohol, and a bit nauseous too. We are sure he will be alright soon enough.
Since there is no alcohol, we have had delicious hot chocolate twice today. It is actually better given the cool weather and the strong Mistral wind.
There are some interesting and impressive new architecture here in Montpellier. We have taken pictures of a few. This town is worth a journey for both new and old architecture.
The old part of Montpellier has many small squares with large trees and cosy terraces. In a month or so this town will be simply irresistible.
In the evening we spent an hour people and tram watching in the Place de la Comedie. It was fun relaxing. What could better than people and trams?
kävin ulkoilemasa monta kertaa, käbelin ympäriinsä. join kaakaota, katselin ihmisiä, illalla uutta arkkitehtuuri ja jopa istuin tunnin kylmässä terasilla komedia-aukiolla. Oli ihan kivaa. Kirjaa luin hieman, sekin kivaa.
Kommentit