Sadepäivä ja suunnitelmia Tarantoon
1.2.2026, sunnuntai · Lecce
Nukuin liki 9 asti, sitten S.n kanssa puhelimessa varasimme hänelle liput Berliiniin ja muuten vain höptimme. Minä päätin jatkaa ke täältä matkaa Tarantoon, jonne pääsee sopivasti junalla suoraan. Varasin sieltä 40€ yö vanhasta kaupungista majoituksen.
Ulkona sataa, vain muutamia ihmisiä liikkeellä sateenvarjojensa katveessa. Yskittää, en tiedä onko flunssa vai onko tuo höyhenpeitto, joka yölläkin yskitti. En kyllä ole olllut niin liki muita ihmisiä juurikaan, että tauti oliisi voinut tarttua. Saas nähdä.
Nyt jo 10:45, menen aamiaiselle. Sitten palaan kirjoittelemaan ja hoitamaan asioita. Töitäkin voisi hakea. Tänään aioin vähentää kännykällä surffaamisen minimiiin, en enää sillä FB:a, ainoastaan Insaan kuvia.
Dataa on kulunut vain 21GB sitten 19.1. eli vain 1,8BG päivässä, mikä on mainiota. Nollaan laskurin taas. 60 GB on ilmainen määrä
KÄvin St. Crosen kirkkoa katsomassa. Duomo on hienompi, joskin nuorempi. Nyt alkavat maksulliset kirkot riittää, ei niissä oikein mitään uutta ilmene, samanlaisia kaikki. Terveysuutisia pitkästä aikaa: eilen oli selkä kipeä, mutta parani venyttelemällä. Varmaan syynä liiallinen makoilu, joten jatkossa enemmän pöydän ääressä. Yöllä aivastus, ainakin 8, ja sen syynä varmaan on tuo höyhenpeitto. Nyt täällä huoneessa nenä valuu siivouksen vuoksi, kamala käry jostain kemikaalista. Aamulla ennen kahvia särki päätä. Mutta nyt klo 14 on ihan terve olo.
Design as art / Bruno Munari
Brumo Munari on (Wikipedian mukaan) yksi tärkeimmistä 1900-luvun muotoilijoista, taiteilijoista ja keksijöistä. Harva aikuiseksi elänyt ei ole nähnyt hänen Falkland-lamppuaan, joka koostuu sukkahousuista, metallirenkaista ja hehkulampusta. Kirjasssaan Design as art Munari kertoo lampun syntyhistorian: hän oli innostunut keksimään jotain uutta käyttöä sukkahousumateriaalille. Samaan aikaan hän oli kiinnostunut luomaan esineitä, jotka olisivat helppoja pakata ja kuljettaa ja joita ostajan ei tarvitisisi koota vaan jotka kokoaisivat itse itsensä. Niinpä syntyi tämä klassinen lamppu.
Kirja on kokoelma Munarin lehtiin kirjoittamia kolumneja, joihin on lisätty kuvia. Kolumnit käsittelevät muun muassa lasten kirjoja (mitä niissä on oltava ja miksi niiden ei pidä olla aikuisiin vetoavia), japanilaisia perinteisiä taloja ja niiden materiaaleja, bambun käyttöä ja mitä bambusta voi oppia (esim Falkland-lampun muodon), miten ja millaisia tuoleja voi suunnitella, millaisia vaihtoehtoja on ihmiskasvojen esittämiseksi mainoksissa ja millainen voisi olla universaali kuvakieli.
Kirja on tietenkin aikansa tuote, ei mainitse tietokoneita kuin ainoastaan transistorien pienuuden kautta. Vaan juuri siksi kirja onkin nyt ajankohtainen. Nykyäänhän aivan jokainen on suunnittelija ja taiteilija. Senkun vaan käskee AI:ta suunnittelemaan, niin ei tarvitse itse vaivautua eikä varsinkaan ymmärtää mitään mistään. Kaikki on valmiina kopioita entisistä. Halvalla saa halpoja kuvia.
Siksi jokaisen kuvia AI:n avulla tuottavan (“luovan” olisi väärä sana) kannattaisi lukea Munarin teos. Ihan itse, ei AI:n typeryttämään tiivistelmää.
Mun huone siivottiin ja nyt täällä on sellainen kemikaalikimara, että nenä vuotaa ja silmiin sattuu. Ihme maa: pesuaineet tuoksuvat lemuksi asti ja joka paikassa kirkkoja lukuunottamatta on kamala meteli
Why doing nothing can change your life / Dr Joseph Jebelli
2000-luvun alussa tutkijat huomasivat, että aivot käyttävät enemmän energiaa levossa kuin aktiivisen ajattelun aikana. Tämä oli mysteeri, jonka selvittäminen Jebellin mukaan avain hyvää, terveeseen ja burnautittomaan elämään.
Kävi näet ilmi, että aivolla on kaksi eri tilaan. On aktiivisen ajattelun tila “executive state” ja lepotila “rest state”. Jos aivot viettävät liian kauan aktiivisessa tilassa, ne väsyvät, niiden rakenne muuttuu pahimmassa tapauksessa peruuttamattomasti. Levossa aivot sekä palautuvat (rakentavat uusia yhteyksiä solujen välille, poistavat kuona-aineita) että ovat luovia. Kun aivot ovat lepotilassa, en käsittelevät aktiivitilassa saatua informaatiota ja luovat uusia ratkaisuita. Siksi ongelmat usein ratkeavat suihkussa, kävelyllä, yön yli nukkumalla.
On siis olennaisen tärkeää, että aivot saavat lepoa. Ei ole mahdollista tehdä ameriikan malliin töitä 12 tuntia päivässä ja vastailla viesteihin muulloinkin. On tärkeää rajoittaa työhön, aktiiviseen tekemiseen käytettävää aikaa. Muutoin käy huonosti.
Miten aivot sitten saa houkuteltua lepotilaan. Jebellin mukaan muun muassa kävely, metsässä oleilu, puiden halailu, pyöräily, maailman (lintujen, ihmisten) tarkkailu mitään miettimättä, pelailu kavereitten kanssa, yksin mitään aktiivista aivotyötä tekemättä vietetty aika, ja romaanien lukeminen ovat erinomaisia keinoja. Tärkeätä on myös nukkua tarpeeksi, vähintään 7 tuntia, ja mieluusti niin pitkän kuin nukuttaa ilman herätyskelloa.
Jebell tuo esiin vakuuttavan tutkimusaineiston, joka ainakin minut vakuutti lepotilan tarpeesta. On myös huomattava, että Netflixin tuijottaminen tai FB:n selaaminen ei auta, koska ne ylläpitävät aktiivitilaa.
Siksi olenkin nyt matkalla pyrkinyt laittamaan välillä kännykän kassiin, katselamaan junan ikkunasta, istumaan torilla ja tarkkailemaan muita ihmisä. Se on tuntunut hyvältä. Ulkoilua, metsäoleskelua olenkin jo aiemmin arvostanut.
Niin ja päiväunet vasta ovatkin kuulemma hyväksi. Paras olisi heti lounaan jälkeen 30 minuutin verran.
Käväein vähän, ostin arancinon ja tulin takaisin hotelliin. On kivaa vaan maata ja katsella ulos. Tunti tai vähän yli ja sit voisin mennä syömään ja kävelylle, nyt 6500 askelta, siis vielä yksi pieni kävely.
S potee SI-nivelkipua taas. Toivottavasti kuntoutus auttaa ja lääkkeet. On kuulemma kovin kipeä. Voi raukkaa.
Menot
- aamiainen 5
- välipala 3
- Ilallinen 16
- Majoitus 45
Kävin syömässä kasvisruokaa, kävelin Duomon aukiolla ympyrää ja muutenkin sinne tänne. Oli vaan 9 astetta, piti kävellä ennen ulkona syömistä ja istumista. Sitten puhuimme S:n kanssa puhelimessa. Kirjoitin postauksen
—
Leccessä asuu noin 100000 ihmistä eli kuudenneksen vähemmän kuin Lahdessa ja neljänneksen enemmän kuin Kouvolassa. Leccessä käy varmaankin enemmän turisteja kuin Lahdessa ja Kouvolassa yhteensä. Voisiko se selittää kirjakauppojen suuren määrän?
Hotellini lähellä, alle 500 askeleen etäisyydellä, on kolme suurta kirjalauppaa. Suurin niistä on Feltrinellin valtava kauppa. Näiden kauppojen lisäksi vanhassa kaupungissa, joka on siis Roihuvuoren kokoinen, on monta pienempää kirjakauppa ja antikravariaattia. Kaikissa niissä näkyy olevan pääosin tai oikeastaan löhestulkoon vain italiankielisiä kirjoja.
Mistä tämä voi johtua? Ovatko italialaiset vähemmän netissä? Arvostavatko he kirjallisuutta? Onko täällä yhä tapana lukea eikä vain kuunnella kirjoja analfabeettien tapaan?
Tiedä häntä. Kirjakauppojen katoaminen on lopun alkua. Ilman kirjoja ei ole kulttuuria eikä mitään, jota asein puolustaa.
Muutoin päiväni kului kirkkoihin tutustuessa, sadetta hotellista tarkkaillessa, iltakävelyllä ja tietenkin illalla Mezzo Quinton suurenmoista kasviruokaa syöden. Vielä kahtena iltana saan nauttia mainosta katuruuasta!
Kommentit