Vihdoinkin Espanjaan
18.2.2026, keskiviikko · Montpellier → Tarragona
Nukuin katkonaisesti, oli nälkä ja hengitin suun kuivaksi. Söin kahdesti. Varmaan nukuin tarpeeksi, nyt klo 8 on ihan ok fiilis. Juna lähtee 9:34, pakkasin jo, enää tarvitsee aamutoimet hoitaa. S soitti, oli ollut avannossa, hurja on. Roihuvuoressa on kaunista, -13 ja aurinkoa. Ihan tuli koti-ikävä.
Tänään Espanjaan, vihdoinkin.
Matka sujui aika mainoisto, AVE oli kuin TGV, mukava ja maisemia oli kiva katsella, oli vetistä. Sant on yhtä kamala kuin aina ennenkin, nyt remontissa ja epämääräistä oli meininki. Juna oli 10 min myöhässä ja myöhästyi eikan 30 minuutin matkan aikan 40 minuuttia, sitten se kyllä liikkui ihan nopeasti. Oli nälkä, söin perillä heti sämpylän, joka oli kallis. Hotelli on Ok, mukavaa sakkia duunissa ja iso tila, jossa mikro ja jääkaappia etc. Ostinkin iltapalaksi munakasta ja leipää. Aamuksi jogurrtia ja mysliä.
Kävelin kaupungilla, on hyvin tavanomainen espanjalainen mesta, hieno sijainti ja pitkä historia. Laivat redillä. Pitkä rambla keskellä kaupunkia, sen päässä roomalainen amfiteatteri, sen kävin tsekkaamassa. Ja sitten olut kauppahallin torilla ja pari lasia viiniä. Illalla pitkä puhelu S:n kanssa. Sen jälkeen huomasin, että huoneessa on kelpo lämmitys, ei tartte palelle.
Menot:
- asuminen 48€
- paikkalippu Barcelonaan 12€
- aamiainen 9
- välipala 7
- valipala 5
- kaupasta ruokaa 8
- olut 4
- viini 6
Montpellieristä Tarragonaan. Olen varannut ensi lauantaista viikoksi asunnon Valenciasta. Minun on siis oltava jossain lauantaihin asti. Koska olen ollut Barcelonassa reilusti toistakymmentä kertaa, päätin tällä kertaa viettää muutaman päivän Tarragonassa, joka on yli 2000 vuotta vanha roomalainen kaupunki sekin. Kaupungissa on Wikipedian mukaan roomalainen amfiteatteri, hevoskilpailukenttä (circus), joitakin muureja ja ties mitä ikiaikaista nähtävää. Lisäksi Tarragona on vilkas satamakaupunki.
Sinne siis. Montpellieristä pääsee suoralla junalla Camp de Tarragona -asemalle viiden kilomerin päähän keskustasta tai Barcelona Santsilla regional-junaan vaihtamalla keskustan vanhalle asemalle. Valitsin jälkimmäisen vaikka jouduinkin Sants -asemalle. Sehän on yksi maailman vastenmielisimmistä rautatieasemista: sekava, äänekäs, levoton. Siellä on hankala tietää minne pitäisi mennä ja sitten kun selvää minne pitäisi mennä, niin junat ovat myöhässä ja niitä joutuu karmean metelin ja kesällä kuumuuden keskellä odottamaan.
Tänään AVE-juna (Marseille - Madrid) oli ajoissa ja yhtä mukava kuin ranskalaisen esikuvansa eli TGV-junat. Sain koko matkan istua mukavasti yksi ja katsella maisemia. Pitkien sateiden jäljiltä maisema oli vetinen. Monet pellot ja rantaniityt olivat veden peitossa. Juna kulki Ranskassa alle 150 km/h, Espanjassa nopeimmillaan 291 km/h. Matkan varrella näin merimetsoja ja flamingoja.
Regional-juna lähti Barcelonasta vartin myöhässä ja myöhästyi aikataulun mukaan 30 minuutin matkalla 40 minuuttia lisää. Eihän minulla kiire ollut, mutta nälkä oli. Olisi ollut viisasta ostaa eväitä eikä luottaa aikatauluihin.
Tarragona on muutoin kuin roomalaisten raunioiden osalta hyvin tavanomainen katalonialainen kaupunki. Keskustan halkaisee rambla, jolla ihmiset flaneeraavat. Ramblan päässä on näköalatasanne, josta voi tarkkailla redillä odottavia rahtilaivoja. Ruokaravintoloista suurin osa on yhä lomalla. Ostin illallissafkat kauppahallista ja käytin hyväkseni Hotel Pigalin mikroa ja jääkaappia. Säästin illallisen ja aamiaisen hinnassa ainakin 25 euroa. Monen kuukauden matkalla pienetkin säästöt kertautuvat. Kiva päivä. Ai niin, hotellihuoneessani on kuumaksi lämpenevä patteri. Ensimmäistä kertaa sitten Leccen ei ole kylmä.
Kommentit