Huono aamiainen ja suljettu puisto Marrakechissa
10.3.2026, tiistai · Marrakech
Nukuin 7h21 noin melko tarkasti. Ei ollut yöllä ulkona kuin 11C, joten ei tullut kylmä huoneessanikaan. S soiti heti aamusta, ihanaa jutella. Hänellä tänään lounaaksi mademuhennosta. Oi että on häntä ikävä.
Aamiainen oli huono, en saanut munakastakaan. Kahvi huonoa. Ja sateinen ilma pikkaisen. Kävin kävelyllä, joku kaveri sanoi, että Angel-puisto on kiinni, monet muutkin sanoivat ettei sinne kannata mennä. Palasin takaisin. Meteli ottaa hermoon todella paljon ja ilman paksuus. Ei enää huvita lähteä kävelymään oikein mihinkään.
Älysin olkapääni kipeytyneen, koska olen aivan liikaa surffaillut makuulla ja jännittänyt olkapään lihasta. Se on nyt kovin kipeä, mutta varmaan paranee kun en enää sängyssä käytä läppäriä. Luen mieluummin. Selkä ei ole tänään ollut kuin ihan pikkaisen kipeä.
Marrakech, kolmas päivä.
Mitä tehdä kolmantena päivänä? Vieläkö kävelisin basaareissa mitään ostamatta, mitään tarvitsematta? Vai menisinkö jonnekin puistoon? Vai istuisinko muuten vain kahviloissa, erityisesti hotellini terassilla? Puisto houkutteli. Pari kolme kilometriä Koutoubiasta on Angel-puisto, joka on Unescon maailmanperintölistalla. Se on perustettu hedelmäpuutarhaksi 1200-luvulla ja sitä on sen koommin ylläpidetty. Sinne voisi olla kiva kävellä. Lähdin matkaan. Kilometrin käveltyäni saavuin tinaseppien aukiolle, jolla myydään samanlaisa lyhtyjä kuin muuallakin. Pääosa sepistä on siirtynyt ties minne jättäen aukion kahviloille. Kahviloissa oli kaikissa ruokalistat englanniksi, mikä kertoo turismista.
Aukion lähelllä on Bahia-palatsi, 1700-luvulla rakennettu parinsadan huoneen ja miljoonan mosaiikkitiilen kokonaisuus. Palatsi mainitaan kaikissa matkaoppaissa ja niin sinne olikin jo sadan metrin jono. Jonotus ei ole mielipuuhaani, joten jatkoin matkaani.
Kävelin lähemmäs Angel-puistoa kunnes muutama paikallinen kertoi minulle puiston olevan just nyt varattu rukoilijoille. En tiedä onko tämä totta, mutta kadut alkoivat autioitua, kaupat katosivat ja liikenne lisääntyi ja savu sankkeni. Käännyin takaisin.
Paluumatkalla kangasmarkkinoille oli saapunut erä uusia kankaita. Suuri joukko naisia oli valitsemassa kankaita uusiin vaatteisiinsa. Kankaat olivat palkitsevasti säkeissä, mikä takaa löytämisen ilon. Fiksuja kauppiaita.
Koutoubian edustan aukiolla on saapunut joukko värikkäästi pukeutuneita miehiä kattilat kauloissaan. He kiertelevät turistien luona kertomassa, että vain muutamalla lantilla heistä saisi ottaa kuva. Otin kuvan salaa zoomilla.
Häly, savu, ahtaus alkavat riittää minulle. Olen tyytyväinen vierailuuni Marokossa. Palaan huomenna Tangerin kautta Algecirasin hotelliin yhdeksi yöksi. Siellä päätän miten matkaan Ranskaa koti. Minulla on reilut pari viikkoa aikaa hankkiutua Berliiniin, jossa viivyn 15 yötä.
Kissa kävi tutustumassa läppäriini. Nyt on rauhallinen olo, ei juuri satu mihinkään. Istun tässä vilä hetken, ei ole kiire mennä mihinkään. Jossain välissä kävelen vielä tunnin, mutta kiirettä ei ole just nyt sitäkään tehdä.
Aika pitkään makailin huoneessani, sitten kävelin vähän, päädyin isolle Jamaa el-Fna -torille, jossa istuin pitkään teetä juomassa, näin apinoita ja turisteja ja videoin. Kyllä on tämä maa köyhä tai ainakin epätasa-arvoinen. Lisää alla.
Illalliseksi samaa kuin eilenkin eli kasvis-couscous Cefe Medina Rougessa, tänään siinä oli jopa kikherneitä. Olen syönyt 5 kertaa couscousin, 2 kertaa Marseillessissa ja 3 kertaa täällä. On mainio iltapala, ei aiheuta vatsavaivoja ja sulaa hyvin.
Menot:
- asuminen 45
- teet (3): 8
- lounas 9
- illallinen 8
Apinan virka
Jemaa el-Fnaa aukiolla on kuulemma taannoin peloteltu kansaa panemalla toimeen julkisia teloituksia. Siitä on jo aikaa, mutta yhä siellä eläviä olentoja kohdellaan huonosti.
Istuin kahvilassa katselemassa miten aukio herää ramadanin aikaa eloon auringon laskiessa. Siemailin minttuteetä ja yhtäkkiä näin pieniä hahmoja mekoissa. Mitä ihmettä lapset tuolleensa - ja vielä ketju kaulassa ja voltteja tehden? Ei, eivät ole lapsia vaan ovat apinoita. Aukiolla oli kolme apinaa viihdyttämässä turisteja ja ansaitsemassa rahaa omistajilleen vai sanoisinko vangitsijoilleen.
Apinoilla oli mekko päällä, yhdellä punainen ja toisella valkoinen. Kolmas oli alasti. Jos turisti maksoi sopivasti, hän sai poseerata apina olallaan. Hyvin harva halusi, puolessa tunnissa yksi. Muun ajan apinat näyttivät kärsivän ketjusta kaulassaan ja tekivät voltteja vain käskystä. En tiedä miltä iloinen apina näyttää, mutta tuskin tuollaiselta.
Aukio on muutenkin surullinen. Sen keskellä on lukemattomia tilapäisiä ravintoloita, tuoremehukojuja ja hedelmäkauppiata. Tämä on vielä normaalia, joskin en kyllä uskaltaisi syödä paikoissa, joissa ei voida pestä astoita. Vaan se on kunkin oma valinta missä itselleen vatsataudin hankkii.
Mitä laidemmalle aukiolla kulkee, sitä pienemmäksi ja surkeammaksi liiketoiminta muuttuu. Ravintoloiden lähellä myydään oljylamppuja (10 eri tyyppiä myy erikseen samoja), sitten vähän ulompana naiset tarjoavat hennatatuointeja. Vielä ulommas ja lähelle hevosia kun kävelee, näkee jalattoman viulistin, äidin vammaisen lapsensa kanssa, miehen myymässä pientä määrää nenäliinoja ja muuta vastaavaa. Tätä samaa näkee siellä täällä muuallakin turistialueilla, mutta illalla aukiolla epätoivo, epätasa-arvo, huono-osaisuus tiivistyvät.
En suuresti enkä edes pienesti nauti tällaisesta. Siksi palaan mielelläni huomenna Espanjaan. En pidä matkailusta paikoissa, joissa tunnen itseni rikkaaksi.
aamulla herään aikaisin ja lähden pikaisesti Tangeriin, koska jos käy säkä, ehdin Algecirasiin asti huomisen aikana.
Kommentit