Junalla Tangerista Marrakechiin
7.3.2026, lauantai · Tanger → Marrakech
Nukuin hyvin. Heräsin 5:21 vessaan (ja sehän oli Espanjassa heräämisaikani, täällä kello tunnin vähemmän), nukuin vielä pari tuntia ja sitten heräsin. Soitin S:lle, joka oli nukkunut levottomasti ja puhisi päiväunista. Aamiainen oli hyvä, munakas, salaattia, leipää, appelsiinimehua ja kahvia. Sillä jaksan perille. Junalipun ostaminen netistä ei onnistunut, mutta asemalla onnistui ihan noin vain muutamassa minuutissa. Istuin hetken 1. luokan loungessa, joka oli autio ja kylmä. Nyt junassa, on ihan samanlainen TGV kuin Ranskassa. Tällä Casablancaaan asti, sieltä vanhemmalla (classic) junalla perille. 5 ja puoli tuntia, pieni pullo vettä mukana ja ruokaa ei. Ramadan-meininki.
Jännittää vaikka kaikki on hyvin. Mahassa tuntuu jännistys ja pelkään sen olevan norovirus tai jokin muu kamala. Ei se ole, tiedän, mutta silti välillä en voi olla uskomatta mahaani. Oikeastaan minulla on hieman nälkä. Eilen söin aivan liian vähän eikä aamiainenkaaan ollut hurjan suuri ainakaan verrattuna Algecirasin aamiaisiin.
Marokko on ramadanin aikaan ja viikonloppuna rauhallinen. Kylmä ilma (11C) ei varmasti lisää ihmisten halua hengailla ulkosalla. Kun kävelin 700 metriä asemalle, en nähnyt kovinkaan montaa ihmistä. Edes autoja ei kulkenut leveillä kaduilla. Autoille on täälläkin varattu pääosa kaupungin tilasta, 4 kaistaa, ja kävelijöille kummallakin puolella vain 1,5 metriä leveät jalkakäytävät. Niiden pintakin rikki. Rotvallit ovat 30 senttimetriä korkea, ei ole esteetöntä kulkua. Osa jalkakäytävistä on puiden valtaamia, pakko kävellä ajoradalla.
Junan lähtöön neljä minuuttia. Ihanaa kun voi vain olla ihan rauhassa ja katsella maisemia vaunun yläkerrasta. Nyt näkyy pientaloja rinteellä, junani vieressä laiturin rikottu pinta, laatat vinksinvonksin. Kauempana kerrostaloja, korkeita, kuten asemankin edessä oli suuri Hiltonin hotelli ja ties mitä.
Matka sujui ihan Ok, nälkä ja jano kyllä vaivaisivat. 313km/h huippunopeus, maisemat märkiä, tasaisia , lopuussa lämphempä mäkiäkin. Vaihto Casablancassa helppo, sen jälkeen 6-hengen hytissä 3 muun kanssa. Olivat hiljaisia eikä kukaan käynyt vessassa. Ramadan.
Perillä kävelin hotelliin 3km, kun en tajunnut missä bussipysäkit ovat. niitä ei nähdäkseni ole merkitty mitenkään. Pummi veti tukasta, meinasin vetää turpiin. Hotellillla hieno terassi, huone pien mutta siisti, vessassa haisee kalkki kuten Virossa. Kävin kävelyllä vanhassa kaupungissa, souk ja sillee, mopot kaikkialla, ja istuin kauan moskeijan aukiolla. Nyt klo 19, kirjoitan hetken ja menen sitten hotellin terassille syömään. Olo aika huono syömättömyyden ja janonkin vuoksi.
Tangerista Marrakechiin
Kävelin kohti hotellia Marrakechissä, kun joku tai jokin veti minua poninhännästäni. Apinako, ajattelin, mutta miten se niin ylhäältä. Ei ollut apina, oli pieni hampaaton kolmekymppinen mies, joka olisi kovasti halunnut rahaa. En antanut, joten hän riuhtoi olkalaukkuani. Päästin perkeleen ja hän päästi otteen laukustani. Marrakech on iso kaupunki, jossa on kaikenlaista, tuollaistakin. Hotelliini on asemalta kolme kilometriä. Kävelin, koska en löytänyt bussipysäkkiä ja pitkän (liki 6 tuntia ja 550km) junamatkan jälkeen kävely tuntui hyvältä. Voimia ja hermoja oli vähän, koska maassa maan tavalla ramadan. En syönyt enkä juonut ennen kuin pääsin hotelliini. Sitten söi leivoksen ja join puoli litraa vettä. Niiden voimin tutustui vanhaan kaupunkiin ja läheiseen moskeijaan. Se on kuulemma erityisen tärkeä, monien muiden esikuva.
Junamatka alkoi aamulla 1. luokan loungesta. Siellä ei ollut tarjoilua (ramadan) ja eikä lämmitystä. Oli mukava sohva. TGV-juna painoi menemään nopeimmillaan 313 km/h. Ykkösluokassa oli hiljaista, muut nukkuivat janoaan ja uupumustaan. Koko maa torkkuu ja on hiljaa. Casablancassa vaihdoin tavanomaisen junaan, jonka 6-hengen hytissä matkustin perille. Hiljaisia olivat matkakumppanini. Kukaan ei käynyt vessassa. Maisemat Casablancaan asti tasaiset, suurelta osin veden vallassa rankkasateiden peruja. Casablancan jälkeen maisema mäkistyi, muuttui keltavihreäksi. Kumpujen nurmilla paimenet kaitsivat lampaita. Jos 20 - 30 lampaan kaitsemiseen kannattaa laittaa kokopäiväinen paimen, ei paimenen palkka voi olla suuri. Sama juttu kaupungissa: kymmentä autoa vahtii yksi ukko. Viivyn täällä neljä yötä. Raportoin tarkemmin havainnostani. Nyt lähden syömään, koska aivoni eivät enää toimi. Vaikka Algecirasin hotellissa oli helppoa olla syömättä aamiaisesta illalliseen, niin juomattomuus tekee sen paljon vaikeammaksi. Huomenna en edes yritä, koska hotellini terassilla saa juoda vaikka bisseä koko päivän. Siis jos ei ole muslimi.
Menot
- asuminen 45
- juna 47
- vesi 2
- herkut 7
- illallinen 17
- viini 5
Onnellisuus, lämmin ja syvä tunne, että just nyt, just tässä kaikki on hyvin. Että kannatti matkustaa tänne vaikka jotenkin jännitti. Että nyt just ei puutu mitään, saan syödä koko päivän paastomisen jälkeen, lasissa on viiniä, omaan huoneeseen on 50 askelta. Ja että puhuin rakkaan @pedalling_philosopher’in kanssa puhelimessa ennen kuin tulin tähän, ja että tapaan roihuvuorelaisia ystäviä huomenna. Ja että matkaani on jäljellä vielä yli kuukausi ja tapaan @pedalling_philosopher’in Berliinissä pääsiäisenä. Sekin on hyvä, suurenmoista.
Näin kauas ja nyt yhtäkkiä onnellisuus. Tai sitten kaikki johtuu vain siitä että oli nälkä ja jano ja nyt ei enää ole.
Ihanaa. Just nyt just tässä.
Yö meni ok, heräsin vähän turhan aikaisin klo 5, säädin blogia enkä oikein saanut unta enää. On aika kylmä tässä huoneessa, hoksasin vasta aamulla AC:n, en tiedä auttaako se lainkaan.
Kommentit