Lautta ei kulje: Algecirasista Tangeriin
6.3.2026, perjantai · Algeciras → Tanger
Nukuin lyhyesti, jännitti, sydän löi nopeasti, soitin aamulla ja S rauhoitti. Aamiainen ja matiaan.
Terminaalissa sain tietää, että Tarifan lautta ei sään vuoksi kulje. 14:45 lähtisi lautta isompi Tanger MED-mestaan Mietin hetken ja sitten sinne. Lähtö 14:45 eli noin 4 tuntia ja ylikin odotttelua
sitten näin
Vinkki Marokkoon matkustaville. Tarifasta lähtevät nopeat lautat eivät kulje huonolla säällä. Esimerkiksi tänään on huono sää vaikka tuuli onkin vain 13 m/s. Ilmeisesti Atlantin aallot ovat erilaiset kuin Itämeren. Nopea lautta on toki herkempi aalloille kuin autolautat.
Ostin lauttalipun toissapäivänä. Myyjä ei maininnut tämmöisestä sääriskistä mitään vaikka varmaankin nopeiden lauttojen peruminen on yleistä. Näin jälkikäteen olisin arvostanut kovasti huomautusta. En olisi tehnyt varauksia Marokossa.
Lauttaa luottaen ostin ennakkoon junalipun Marrakechiin (ilman peruutusta) ja varannut hotellin (ilman peruutusta). Menetin ne. Luotin lautan kulkemiseen enkä varannut peruutettavissa tai muutettavissa olevia lippuja ja hotellia. Yleensä varaan, mutta Suomessa olen tottunut laivojen kulkevan tuulisinakin päivinä.
Matka jatkuu kuitenkin. Pääsen isommalla laivalla Algecirasista Tanger MED -satamaan ja sieltä bussilla Tanger Ville -juna-asemalle. Yövyn sen lähellä ja jatkan matkaa huomenna aamulla. Tähänkin reittiin on hyvä ohjeet Seat61.com -sivustolla.
Opetus: vaikka vaikuttaisikin varmalta, kannattaa aina varata joustavia lippuja ja peruutettavissa olevia hotelleita.
Ikävintä tässä on rankka sade Algecisarissa. Joudun odottelemaan lautan lähtöä kolmisen tuntia kolkossa ja kylmässä terminaalissa. Ulkona on vielä kylmempää ja lisäksi märkää.
Toisinaan matkan varrella sattuu ja tapahtuu vaikka kuinka yrittäisi olla fiksu.
Pidempi blogissa.
Laivamatkka meni muutoin hyvin vaan ei ollut safkaa, Muffinssi. Kummallinen passintarkastus kesken laivamatkan. Sitten kova merenkäynti ja perillä ei muuta keinoa kuin taksi ja se maksoi 30€, pelotti hulllu kuski. Perillä aavemainen kaupunki, ramadan ja pe, sitten onneksi kiva hotelli, jossa rafla, sain paistettua meri-anturaa. S:n kanssa pitkä puhelu ja nyt klo 22 kohta, nukuttaa
Voihan myräkkä ja ramadan
Laiva lähti kun sille tuli lähdön aika, tunnin aikataulussa mainittua myöhemmin. Kahvila ja rafla olivat kiinni, koska on ramadan ja hyvin vähän matkustajia. Satoi ja tuuli, ulkona ei juurikaan voinut lähdön jälkeen seisoskella katselemassa Gibraltarin salmen liikennettä. Laivan ikkunasta sen näin olevan vilkasta ja isolaivaista. Muutama sota-alus oli matkalla itään. Siellähän sota on.
Matkalla laiva keinui niin, että välillä siirryin tuolineni 1,5 metriä taaksepäin. Sen jälkeen kiilasin tuolini kiinteästi lattiaan pultatun pöydän ja laivan seinän väliin. Siinä pysyin, kun laiva viimeiset 6 kilometirä keinahteli alle 10 km/h vauhdilla satamaan.
Laivalla tarkistetaan passit. Pienessä kopissa istuu ison egonsa katkeroittama poliisii, joka pyytää kirjoittamaan valkoiselle paperilapulle nimen ja passin numeroin, skannaa passin, saa jostain lukusarjan, jonka kirjoittaa passiin ja paperilappuun, jonka heittää epämääräiseen pinoon. Kun poistumme laivatsta autokannen kautta kävellen autojen ja rekkojen seassa, toinen poliisi tarkistaa, että passiin on kirjoitettu huonolla käsialalla numerosarja. Mihinkään hän ei numerossarjaa voi verrata, pelkkä sarjan olemassaolo riitti.
Laivasta bussiin, joka vie terminaaliin muutaman kilometrin päähän. Sataa ja bussin kattoikuna pissii päälleni. On pissinyt istuimenikin. Housut kastuvat. Se ei menoa haittaa.
Terminaalissa kaikki kulkevat metallinpaljastimen läpi. Se piippaa jokaiselle, mutta ketään ei kiinnosta. Tavarat kulkevat röntgenlaitteen läpi. Kukaan ei valvo laitetta. Turvallisuusteatteria parhaimmillaan.
Terminaali on tyhjä, pankki ja rahanvaihtokoju ovat suljetut. Kolme ensimmäiseksi kokeilemaani pankkiautomaattia ottavat korttini, pitävät sitä monta minuuttia. Onneksi neljäs antaa minulle rahaa vähän yli 100 euron arvosta.
Setelit ovat tarpeen, koska busseja ei 50 kilometrin päässä olevaan Tangeriin kulje. Onhan ramadan! Taksilla matkaan. Kuskilla on niin paljon puheluita hoidettavanaan, että hän koskee puhelimeensä 10 kertaa useammin kuin 935000 kilometriä ajettun autonsa vaihdekeppiin. Ikkunat ovat huurussa ja edellä ajava auto usein yllättäen liian lähellä. Maisemia ei näy, koska hämärän lisäksi huurteiset ikkunat estävät. Tuulilasista huurre häviä ensimmäisen vartin ja viiden vaaratilanteen jälkeen.
Kun aurinko laskea, kuski pysäyttää auton ja kaivaa esiin aiemman pysähhdyksen aikana ostamansa taatelit ja vesipullon. Harvoin olen kenenkään nähnyt niin autuaaksi syömisestä tulevan. Perillä hotellissani tulen minäkin autuaaksi syödessäni rosmariinilla ja tinjamilla maustettua paistettua merianturaa ranskalaisten kera. Olinhan minäkin paastonnut aamuasta asti.
Seikkailua koko rahalla.
Menot:
- hotelli 47
- taksi 36
- illallinen 11
- vesi 3.5
- kahvi 2.5
- muffins 2.5
Kommentit