Viileä aamu Marrakechissa
8.3.2026, sunnuntai · Marrakech
Kello 8, kävin just suihkussa, ei tule kovin lämmintä vettä. Vatsa on OK, mikä on hyvä. Huoneessa on kovin viileää. Ulkona ehkä jotain 9C tai alle, aurinkoista, kohta lämpnee, ja minä voin mennä aamiaiselle. Ei liian aikaisin, jotta ei sitten tartte ihan heti just syödä uudestaan. Eilinen illan kasviscouscous oli aika kevyt, ja kun en muutoiinkaan paljon syönyt, niin kyllä oli vähän hoikka olo ja on yhä. Hyvä vaan jos läski hupenee.
S:n kanssa juttelin, se on aika kivaa. Nyt tsekkailen mitä täällä olisi nähtävää yleisen elämänmenon lisäksi. Museoita en taida kiertää. Kävely ulkona sinne tänne on hyvästä.
Kävelin ympäriinsä, 7000 askelta, oli koko ajan hieman huono olo. Veden puutetta, veikkaisin, ja tuli takaisin juomaan ja päiäunille. Niiden jälkeen söin pastaa terassilla, ja kirjoitin
Kauppa käy Marrakechin souk-markkinoilla. Tarjolla on kaikkea turisti voi haluta ja paikallinen tarvita. On omat alueensa vöiden, kukkaroiden, kulhojen, kaapujen, kiiltävien esineiden, kuivien ruokien, tuoreiden ruokien, karkkien ja kakkujen, juuri taottujen veitsen ja ties minkä myyjille ja ostajille. Tavarat ovat esillä houkuttelevasti. Jos niitä pysähtyy tarkemmin katselemaan, kuulee heti sujuvan myyntipuheen usealla kielellä. Turistin, jolla on laukussaan tilaa, on vaikeata välttyä houkutukselta. Alkaa tinkiminen, ja ei aikaakaan kun sekä myyjä että turisti ovat tyytyväisiä. On aika siirtyä eteenpäin.
Tällaiset markkinat ovat jatkuneet vuosituhansia. Ne on rakennettu kapeiden kujien varsille auringolta ja sateelta turvaan. Siksi kävelymatkat ovat lyhyet - siinä missä länsimaisessa kauppakeskuksessa ei olisi vielä tallustanut parkkipaikalta ulko-ovelle, on soukissa nähnyt satoja kauppoja.
Aika muuttuu, ja sen mukana tavat. Ihminen on laiska. Jos jonnekin pääsee mopolla tai moottoripyörällä, mikään ei estä, eivät edes jonoissa kulkevat turistit tai ikiaikaisesti kärryillään tavaroita kuljettava kauppias. Leipäkuski väistäköön mopoilevaa appelsiineja ostanut.
Millaista on ollut ennen moottoreita? Ainakin hiljaisempaa. Ehkä myös on ollut mahdollista nauttia myytävien mausteiden, tuoreiden leipien tuoksuista. Nyt haisu on savuinen ja pörinä ankara. Tööt-tööt.
Viimeisessä kuvassa näkymä aamiaispöydästäni aamulla. Oli vilpoista. Yöllä lämpötila laski 6 asteeseen. Aamiaiselle tohdin vasta yhdeksän jälkeen kun aurinko jo vähän lämmitti. Nyt iltapäivällä hotellini terassilla on yli 20 astetta.
Salainen puutarha, secret garden, oli täynnä ihmisä. Instagrammaus ankara. Kyllästyin, ei ole kivaa moinen tungos. Joka nähtävyyteen on pitkä jono, onneksi Gardeniin oikaisin ostamalla jonon vieressä lipun netissä.
Le Jardin Secret
Salainen puutarha ei ole enää salainen. Netissä se kuuluu kymmenen tärkeimmän nähtävyyden joukkoon Marrakechissä. Koska täällä on kovin vähän puistoja ja koska katujen varsilla vanhassa kaupungissa ei ole puille sijaa, innostuin kovasti salaisesta puutarhasta. Se on 1800-luvulta peräisin olevan marokkolaisen arkkitehtuurin merkkiteos, kahden neliskulmaisen puutarhan yhdistelmä. Puutarhojen ympärillä on ollut sittemmin näyttelytiloiksi ja kahviloiksi muutettuja palatsimaisia asuintiloja. Puutarhan nurkassa nököttää torni, josta voi katsella markkinoiden elämää ja kattojen yli maaseudulle.
Nähtävyydet kokoavat turistit luokseen. Jos nähtävyyteen tutustuminen edellyttää pääsylipun, muodostuu ulkopuolelle jono. Niin oli käynyt tälläkin kertaa, mutta fiksuna ohitin jono ostamalla jonoa katsellessani lipun netistä. Pääsin jonon ohi. Lipun ostaminen kesti saman verran kuin sen myyminen puutarhan lipunmyyjältä. Näin tein muuten vuonna 2022 Madridissa Pradoon mennessäni. Miksi muut jonottavat? Eikö heillä ole kännykkää?
Puutarha on hieno. Kasveja on kelpo kokoelma ja ne ovat kauniin symmetrisesti aseteltu. Vieraille on paljon tuoleja ja penkkejä, joilla voi istua ja ihailla puutarhan kauneutta. Aiemmin puutarha on saanut vetensä sitä varten rakennetusta vesijohdosta aina Atlas-vuorilta asti. Nyttemmin se lienee kaupungin vesijohdon varassa.
Turisteja oli paljon. Monet heistä olivat nuoria. On kiinnostavaa katsella miten nuoret asettuvat toistensa kuvattaviksi yksi kerrallaan. Heillä on jokaisella Instagrammiin sopiva hymy, jota he eivät käytä muutoin. Yleensä he ottavat kymmenisen kuvaa, jotta on mistä valita. Vanhemmat eli keski-ikäiset ovat aiempien tapojen orjia ja asettuvat ryhmäkuviin. Minäkin sain kuvata erään ranskalaisryhmän. Aika muuttaa tavat.
Marrakechissä on toinenkin vastaavanlainen puutarha, johon aioin tutustua huomenna. Näiden kahden lisäksi on myös muutama puisto, joista toista käyn katsomassa ihan pian matkalla ruokaostoksille Carrefouriin.
Illalla kävin Emmin ja Jaken kanssa syömässä Flowers-raflasa. Sen omistaa ennen Helsingissä Sandron omistanut kaveri, joka iloisesti meitä jututti suomeksi. Mesta itsessään on aika geneerinen expat-mesta suomalaisin maustein. Kiva kattoterassi, näkymät vuorille. Otin menun, joka oli hyvä, joskin hieman ehkä länsimaalaistettu versio. Join teetä. Oli kiva jutella Emmin ja Jarkon kanssa, ovat avoimia ja iloisia ja matkustavaisia.
Huoneessani söin vielä banaanin illalla. Nukuin klo 24.
Menot:
- asuminen 45
- lounas 8
- kaupasta safkaa 10
- kaupasta aurinkorasvaa 10
- illallinen 45
Kommentit