Ice / Anna Kavan
Anna Kavanin viimeiseksi jäänyt romaani Ice on kerrassaan riemastuttavan kummallinen. Se edustaa 1960-luvulla USA:ssa syntynyttä slipstream-tyylisuuntaa. Myöhemmin tätä suuntausta ovat edustaneet tai siitä vaikutteita saaneet monille tutut Paul Auster (esim New York triologiassaan) ja Haruki Murakami keskivaiheen tuotannossaan.
Slipstream (suomeksi ehkäpä imu) on kirjallisuutta, jossa on scifille tyypillisiä tapahtumia, miljöitä, siis sellaisia, jotka eivät ole realistisia. Scifistä poiketen slipstreamissä ei selitellä, ei kerrota miksi asiat ovat kuten ovat. Asiat vaan ovat kuten ovat, eivät aivan sellaisia kuin miltä ne näyttävät. Lukijan on hyväksyttävä asiat niin kuin niiden kerrotaan olevan.
Ice vie tämän pitkälle. On määräämätön aika jossain tulevaisuudessa. Jostain syystä maailma on jäätymässä, mannerjää valuu kohti päiväntasaajaa. Kaikki on sekaisin, ihmiset hädissään, yhteiskunta romahtamassa tai jo romahtanut pieniksi rosvojen ja sotajoukkojen hallitsemiksi kaupungeiksi.
Kirjan alussa mies (päähenkilö, nimeä eikä oikein mitään muutakaan) on autolla matkalla jonnekin, näkee siellä naisen, jonka kanssa hänellä on tai ei ole ollut suhde, nainen katoaa. Mies päättää etsiä naisen käsiinsä. Alkaa viksahtanut odysseia, joka vies miestä sinne tänne ja tuonne. Välillä hän näkee naisen, toisinaan luulee näkevänsä. Maailma on väkivaltainen, yhtäkkiä saattaa puheja verilöyly. Välillä tapahtumat siirtyvät Norjaan, jossa jäästä ei ole tietoa, sitten muualle, ties minne.
Tapahtumat tapahtuvat, mikään ei johda mihinkään millään tavanomaisen kronologisella tavalla. Etsintä jatkuu, jää valtaa alaa, tunnelma muuttuu ahdistavammaksi. Lopussa voi jotain selvitä, en paljasta.
Kaikki tämä on kerrottu erittäin kauniilla, monipuolisella englannilla, jota on nautinto lukea vaikkei tapahtumista saisikaan otetta.
Suosittelen kirjaa kaikille, joilla on laaja sanavarasto (tai sanakirja) ja jotka haluavat lukea jotain vaikeaa, palkitsevaa ja niin kaukana suomalaista kirjallisuutta läpitunkevasta hotakaisnokkeluudesta ja realismin aaveesta.

Kommentit