Kriittinen pyöräretki 10/2013
Lokakuun kriittinen pyöräretki kulki Narinkka-torilta Hämeentien, Mäkelänkadun, Sturenkadun, Helsinginkadun ja taas Hämeentien kautta Toisen linjan ja Porthaninkadun kulmaan. Hepon sivuilla retken tarkoituksena sanotaan olevan
Tarkoituksena oli taas kerran huomauttaa, että näille keskeisille ja vilkkaille kaduille on pikimiten saatava pyöräkaistat. Retken aikana huomasi helposti miten helppoa, nopeata ja mukavaa pyöräily olisi, jos pääreitit olisivat edes lähes samassa kunnossa kuin Tukholmassa. Kööpenhaminasta nyt puhumattakaan.
Pyöräily oli helppoa myös, koska poliisin erikoisjoukot - samat jotka ohjaavat liikennettä valtiovierailuiden aikana - estivät autoilijoiden sekoilun, aggressiot ja ryntäilyn. Ilman poliisin apua pyöräretkestä ei tulisi mitään. Sen verran huonot ovat liikennejärjestelyt Helsingissä nykyään. Surullista.
Sää oli erikoinen: sumua ja tihkusadetta.
Yllättävän harvoja kaatumisia tapahtui vaikka reitillä oli lukuisia ratikkakiskojen ylityksiä. Erityisen hankalaa, jopa erittäin vaarallista, oli kääntyä isolla porukalla Mäkelänkadulta Sturenkadulle kohti Kalliota. Risteyksessä on aivan liian paljon ratikkakiskoja, jotta pyöräily olisi turvallista ja mukavaa ja vaivatonta. Kun risteykseen piakkoin - toivottavasti - rakennetaan pyöräkaistat (yhdensuuntaiset), on risteyksen ylitys suunniteltava huolellisesti. Apua voisi ehkä saa Amsterdamista, jossa on paljon fillareita ja ratikoita. Tukholmasta ei saa, siellä kun on vain yksi ratikkalinja.
Retken jälkeen istuimme hetken Rytmissä puonimassa pyöräilyjuonia.
Kriittinen pyöräretki pyrkii samaan kuin minun vuoden 1990 keväällä järjestämäni kaksi pyörämielenosoitusta. Ne olivat paljon simppelimmin järjestettyjä ja kulkivat Mannerheimintietä Lasipalatsilta Erottajalle ja takaisin. Silloin poliisi ei ollut yhtä myötämielinen - ehkä siksi, koska en ymmärtänyt pyytää sopivia lupia oikein.
Kriittinen pyöräretki nostaa esiin pyöräilyolosuhteiltaan ongelmallisia kohtia Helsingissä. Tapahtumalla muistutetaan autoilijoita, päättäjiä ja jalankulkijoita siitä, että pyöräilijät ovat merkittävä osa liikennettä ja pyöräilyn tarpeet on otettava huomioon liikenteessä, kaupunkisuunnittelussa ja lainsäädännössä. Mielenosoituksen lisäksi on tarkoitus pitää hauskaa ja tavata erilaisia pyöräilijöitä. Parhaimmillaan mukana on ollut lähes 250 pyöräilijää. Tervetuloa mukaan!
Retkiä järjestetään joka kuukauden toinen tiistai vuoden ympäri. Pyöräilijät kokoontuvat kello 17.30 Narinkkatorille, josta kulkue starttaa klo 18.
Tsekkaa Kriittinen pyöräretki Facebookista:http://www.facebook.com/kriittinenpyoraretki
Kriittistä pyöräretkeä järjestää avoin työryhmä yhdessä Helsingin Maan ystävät ry:n ja Helsingin Polkupyöräilijät ry:n kanssa.
Tarkoituksena oli taas kerran huomauttaa, että näille keskeisille ja vilkkaille kaduille on pikimiten saatava pyöräkaistat. Retken aikana huomasi helposti miten helppoa, nopeata ja mukavaa pyöräily olisi, jos pääreitit olisivat edes lähes samassa kunnossa kuin Tukholmassa. Kööpenhaminasta nyt puhumattakaan.
 |
| Hämeentiellä. (C) Otso Kivekäs |
Pyöräily oli helppoa myös, koska poliisin erikoisjoukot - samat jotka ohjaavat liikennettä valtiovierailuiden aikana - estivät autoilijoiden sekoilun, aggressiot ja ryntäilyn. Ilman poliisin apua pyöräretkestä ei tulisi mitään. Sen verran huonot ovat liikennejärjestelyt Helsingissä nykyään. Surullista.
Sää oli erikoinen: sumua ja tihkusadetta.
Yllättävän harvoja kaatumisia tapahtui vaikka reitillä oli lukuisia ratikkakiskojen ylityksiä. Erityisen hankalaa, jopa erittäin vaarallista, oli kääntyä isolla porukalla Mäkelänkadulta Sturenkadulle kohti Kalliota. Risteyksessä on aivan liian paljon ratikkakiskoja, jotta pyöräily olisi turvallista ja mukavaa ja vaivatonta. Kun risteykseen piakkoin - toivottavasti - rakennetaan pyöräkaistat (yhdensuuntaiset), on risteyksen ylitys suunniteltava huolellisesti. Apua voisi ehkä saa Amsterdamista, jossa on paljon fillareita ja ratikoita. Tukholmasta ei saa, siellä kun on vain yksi ratikkalinja.
Retken jälkeen istuimme hetken Rytmissä puonimassa pyöräilyjuonia.
Kriittinen pyöräretki pyrkii samaan kuin minun vuoden 1990 keväällä järjestämäni kaksi pyörämielenosoitusta. Ne olivat paljon simppelimmin järjestettyjä ja kulkivat Mannerheimintietä Lasipalatsilta Erottajalle ja takaisin. Silloin poliisi ei ollut yhtä myötämielinen - ehkä siksi, koska en ymmärtänyt pyytää sopivia lupia oikein.
 |
| (C) Otso Kivekäs |
Kommentit