Interrail 2023 - aamiaisella Hampurissa

Kiireetön, hidas aamiainen. Olen ihmetellyt lehdissä, instragrammissa hitaiden aamiaisten evankeliumia. Miksi kukaan viettäisi aamiaisella kauemmin kuin on tarpeen, siis kauemmin kuin aamiaisen syömiseen ja lehden lukemiseen kuluu aikaa? Tosin nykyisin harvalla enää paperilehti aamiaispyödässä on kahvikupin seurana. Netistä lehden lukemiseen menee joko hetki tai iäisyys, linkit vievät mukanaan. 

Vaan nyt tällä matkalla olen huomannut hitaiden aamiaisten evankeliumin olevan totta. On sittenkin ylevöittävää istua aamiaispöydässä, lukea ja kirjoittaa. Erityisen ihanaa on aamiaista syödessä, kahvia juodessa, kirjoittaa näitä 20-minuuttisia, sen verran näiden kirjoittamiseen on minulla keskittymiskykyä. 

Nyt istun Hampurissa Cafe Uhrlaubissa, 600 askeleen päässä CAB20-kapselihotellistani. Tilasin ja söin kalastajan aamiaisen, Fischerfrühstück, jossa oli erilaisia kaloja, kasviksia, munakasta. Matkalla kun en ole vegaani vaan taannun entiseen ruokavaliooni, johon kuluu myös kalat, munat ja maitokahvit. Kahvia minulla on vielä puoli kuppia. Kahvi on Saksassa melkoista litkua verrattuna Italiassa juomaani, mutta kupit ovat suurempia. 

Ulkona sataa tihuttaa. Kahvila on Lange Reihe -kadulla, joka on minulle jostain tuttu, en vaan muista mistä. Naapuripöydässä , ikkunapäydässä, kaksi minua nuorempaa saksalaista miestä keskustelee elämästään, suhteistaan vanhempiinsa, työstään. Keskustelu on rauhallista, kiireetöntä, vuorottaista, kieli niin selkeää, että minäkin siitä osan ymmärrän. 

Kahvilan perällä on iäkäs pariskunta kahden pienen koiran kanssa. Koirat kommentoivat tarjoilijan liikkeitä, uusien asiakkaiden saapumista. Pariskunta syö aamiaistaan vaiti, tyytyväisen oloisina. 

Lange Reihe -kadulla on paljon muitakin kahviloita, vastapäätä aamiaista saisi Restaurant Oritosta, sata metriä pohjoiseen olisi hipstereille sopiva Blanco coffee. Sinne en mennyt, koska minulla sopii Cafe Uhrlaubin tapainen perinteinen, runsaasti sisustettu paremmin. Enhän ole hipsteria. 

Äsken, aamiaisen aikana huomasin odottavani töiden alkamista, työelämää, kevättä toiveikkaasti. Uskon, että vuodesta 2023 on tuleva hauska, paljon uutta mukanaan tuova, iloinen, liikunnallinen ja että nyt löytämäni kirjoitusharrastus jatkuu ja että pystyn loppuvuodesta kirjoittamaan jo usean sivun mittaisia tarinoita ja esseitä. 

Juna Kööpenhaminaan lähtee 2,5 tunnin kuluttua. Kööpenhaminassa aion syödä illallista Torvehallet -kauppahallissa ja juoda olutta Mikkeller Baghavennissa, jos se nyt talvella on auki. Muita aikeita minulla ei ole.