Interrail 2023 - Palermon kaksi kaupunkia

 Palermo on pohjoisin afrikkalainen kaupunki, näin täällä useasti vieraillut ystäväni ystävä luonnehti. En tiedä millainen on hänen mielestään afrikkalainen kaupunki, enkä tiedä itsekään. Olen vieraillut vain Maputossa, Johannesburgissa ja Bulawayossa kauan sitten, ja Välimeren kaupungeista Beirutissa, Damaskuksessa ja Ammanissa. Afrikka on manner, ehkäpä sen kaupungit ovat erilaisia. 

Ystäväni ystävä saattaa silti olla oikeassa. Palermossa vaikuttaa olevan kaksi kaupunkia toistensa lomassa, toisiinsa kietoutuneina. Toista niitä voi ehkä luonnehtia eurooppalaiseksi, osin jopa modernin globaaliksi, välittömästi tunnistettavaksi. Toista, hieman piilossa olevaa, kutsuttakoon sitten vaikka afrikkalaiseksi, tai ikiaikaiseksi, ehkä köyhemmäksi, ehkä yritteliäämmäksi. 

Eurooppalainen kaupunki on vallannut pääkadut, tuonut mukanaan leveät ajoradat, ketjukaupat, isot näyteikkunat, monikieliset menut, hampurilaisravintolat.  Palermossa voi ostaa samat tavarat kuin Roomassa, Napolissa, Pariisissa ja Hampurissa, miksei Helsingissäkin. Tuntemattomasta, vieraasta syntyvä eksoottisuus ei häiritse turistia. 

 Eurooppalaisessa kaupungissa pääosa ihmisistä on töissä, yritysten palkkalistoilla. Liikenne sujuu autoin, nopeasti, suoraviivaisesti. Tavarat liikkuvat pakettiautoin ja isoin kuorma-autoin. Bussit on valmistanut MAN ja ratikat Bombardier. 

Afrikkalainen kaupunki on vetäytynyt pääkaduilta pikkukaduille ja kujille, pois eurooppalaisten nostamien vuokrien ja hälyn tieltä. Kujien varsilla on lukemattomia pieniä kauppoja, pajoja, kampaamoja, kahviloita ja ravintoloita. Useimmissa niissä on töissä ihminen tai pari, ehkä he ovat myös omistajat, saavat elantonsa parinkymmenen neliön kauppatilasta. 

Afrikkalaisessa kaupungissa ihmiset liikkuvat jalan, koppimopoilla. Tavarat liikkuvat osin ihmisvoimin, osin pienillä pakettiautoilla ja lava-autoilla. Suuret eivät kapeille kaduille sovi. 

Kujien yrityselämä on moninaista. Mitä ihminen voi tarvita, sen kuja tarjoaa: patoja, pannuja, veitsiä, käsin hitsattuja jakkaroita, kaappeja ja sänkyjä, ruokaa eläimille, matkalippuja ties minne, auton lommojen oikaisuja, kukkia ja hedelmiä jalkakäytävien kojuista. Kujilta voi myös ostaa itselleen tekonahkaisen laukun,  vyön ja  kiinalaisia muoviesineitä, suoraan myyjältä, ilman kuittia. 

Tämä kahden maailman yhteiselo, kilpailu tilasta on kiehtovaa turistille, joka saapuu Euroopasta, isojen kauppojen ja tarkkojen sääntöjen maailmasta. Turisti jalat vievät hänet kujille, afrikkalaiseen Palermoon, pois tutusta, kohti tuntemattomampaa. Mitään hän ei osta kummastakaan kaupungista, koska laukkunsa on pieni ja selkänsä väsynyt.