Interrail 2023 - Roomasrta Zürichiin

Junassa, matkalla Milanoon, joka on puoliksi täynnä. Nainen yskii ja puhuu puhelimeen, innokkaasta, silmät säihkyen. En ymmärrä mistä puhuu. Vaikuttaa intiimiltä, hieman salaiseltakin. 

Toisella puolen käytävää, iäkäs mies puhuu itsekseen, ehkäpä hänellä on minulle näkymättömässä korvassaan kuulokemikrofoni. Vaan miksi hän ei lopeta, anna vastapuolelle suunvuoroa? Siirryn hieman istuimellani, huomaan miehen lukevan lapsenlapselleen kirjaa, lapsen äiti oli vielä äsken miestä vastaapäätä, nyt hän on käymässä jossain. 

Yhtäkkiä, lähellä Milanoa, juna pysähtyy, loputtomasti ääntä pitäneet kaiuttimet ovat kerrankin hiljaa. Matkustajat alkavat hermostua, soitella, kertoa junan myöhästyvän. 5 minuutin jälkeen kaiutin kertoo radalla olleen asiattomia henkilöitä, mutta junan saapuvan Milanoon ajoissa.

Milanossa, puhun juuri puolisoni kanssa, kävelen lähtevät junat listaavan valotaulun luo. 13.10 juna Zürichiin on cancellato. Pelkään seuraavan kello 15.10 lähtevän junan tulevan täyteen ja ostan siihen uuden paikkalipun. Käyttämättä jääneen lipun otan omaksi tappiokseni: en jaksa alkaa kympin vuoksi asioimaan jossain ja mankumaan rahoja takaisin. Semmoisesta tulee  vaan paha mieli.

Juna todellakin lähtee kello 15.10. Minulla on paikka 33 vaunussa 5, jota junassa ei ole. Ostin paikkalipun aivan turhaan. Onneksi juna ei ole täysi, löydän istumapaikan. 

Junavuoron peruuntymisen vuoksi sain nauttia Milanon asemasta parin tunnin ajan. Se on Euroopan ja koko maailman kymmenen hienoimman joukossa. Kävelen asemalla ympäriinsä, juon cappucinon, koska mistään ei saa yhtä hyvää kuin Milanon aseman Bar Centralesta. On ihanaa tarkkailla aseman elämää, ihmisiä, heidän touhujaan. 

Saavuin Zürichiin aikatalulun mukaan 18.27. Ystäväni oli minua vastassa. Päivä on mennyt hyvin.