Interrail 2023 - yksin ravintolassa

 “Never eat alone”, älä koskaan syö yksin, kertoo nimellään amerikkalainen business-opas, vierellään kirjat “Rich dad, poor dad” ja “5am club”. En ole yhtäkään kirjoista lukenut, mutta arvaan, että yksin ei amerikkalaisessa uramaailmassa ole hyvä aterioida, koska syömisen aikanakin on tärkeää pitchata itseään ylemmilleen. 

Yksin matkaillessa ei ole mahdollista pitchata itseään kenellekään, joten ateriat voi hyvin syödä yksin. On pakkokin, koska yksin on oma seuransa, mikä on hyvä muistaa, ettei sisäinen puhe pääse aterian aikana suusta ihmisten ilmoille ilman kännykkää korvalla. 

Vaikka ateriat matkoilla voi ja useimmiten on pakkokin syödä yksin,  ihminen on sosiaalinen eläin. Yhdessä syöminen, ruuan jakaminen, kokemuksesta keskusteleminen, ruokien maisteleminen yhdessä, myös ateriatoverin annosten, on ihmisyyden ytimessä. Yksin syöminen on ihmisen luonnon vastaista. 

Ravintolat vastaavat luonnovastaisuuteen. Yksin matkaavan on hyvä hakeutua ravintoloihin, joissa on ahdasta, vilkasta, puheensorinaa, etsiä ravintolasta pöytä, jonka viereisissä pöydissä on muita ihmisiä. Kun hovimestari yrittää ehdottaa syrjäistä pöytää, vaikkapa vessaan vievän käytävän läheltä, on siitä kieltäydyttävä. Yksinäinen on yhtä hyvä asiakas kuin seurue ja ansaitsee paikan muiden seurasta. 

Yksin syödessä on viisasta olla läsnä ravintolassa, ei internetissä. Muiden ihmisten keskustelujen seuraaminen, eleiden tarkkailu, annosten ihailu hälventää yksinäisyyden tunteen. Jos naapuripöydät keskustelevat yksinäisen osaamalla kielellä, keskusteluista  voi oppia ja niille voi ystävällisesti hymyillä, nauraa, osallistua vaivihkaa. Jos kieli on tuntematon, voi keskusteluun kuvitella romanttisen ja sivistyneen sisällön. Ehkä ravintolakeskustelut ovat jumalanpalvelusten tavoin parhaimmillaan tuntemattomilla kielillä nautittuna. 

Joten, yksinäinen matkustaja syököön ateriansa ihmisten seurassa, ravintoloissa, ei yksin hotellihuoneessa tai puistossa penkillä nököttäen eväittensä seurassa.