Aikamatkailua

Ystäväni, täyskaimani Matti Kinnunen kertoi minulle keräämästään sukuhistorista: tuhansia kirjeitä, albumeittain valokuvia, 1800-luvulta alkaen. Matti sanoi, että tutkiessaan kuvia ja kirjeitä, hän siirtyy menneeseen, löytää itsensä yhtäkkiä 1900-luvun alusta. 

Minä koen jotain samanlaista kirjoittaessani kertomuksia lapsuudestani. Kun aloitan uuden kirjoituksen, se alkaa aina jostakin valokuvasta tai muistosta, suvun kertomuksesta. Mietin, annan mielikuvien tulla, ja yhtäkkiä vaikka makaankin kotona aamulla sängyssä tai istun olutta juomassa Rytmi-baarissa illalla, ympäristö katoaa, siirryn jonnekin menneeseen. Jokainen muistikuva tuo esiin uusia, usein ne ovat viitteellisiä, herkkiä, niitä on tunnustelva varoen, jotta ne eivät sekaannu lukemieni kirjojen lapsuuskuvauksiin. 

Ja koskaan en tiedä sekaantuvatko muiston, näkemäni kuvat, tuntemani tunteet johonkin lukemaani, tai vaikkapa näkemääni elokuviin, muiden ihmisten sukujen valokuviin. Onko jokin kertomus todella tapahtunut minulle, tai suvussani, vai olenko kuullut sen jostain, ehkä jo aikana johon sen nyt sijoitan? Toisinaan olen varma, toisinaan minun on vain luotettava, uskallettava kirjoittaa asia, muisto, joka ei ehkä olekaan minun. Jos se ei ole minun, se ehkä on yhteinen, kuvaa aikaansa. 

Kun katselen kuvia itsestäni lapsena ja pyrin tuntemaan mitä tuo lapsi, punatukkainen ja aina innokas, tunsi silloin, minulle tulee joskus ikävä itseäni. Tai ehkä ikävä on väärä sana, tunne on pikemminkin jotain hellyyden ja rakkauden välimaastossa, sellaista myötätuntoa, jota nykyisin voivani kokea peilikuvaani katsellessani. 

Muistot tavoittavat aina joitakin aikakausia. Kun muistelen, kirjoitan lapsuudestani, kadotan myöhemmät ajat. Juuri nyt en pysty kirjoittamaan opiskeluajoistani, en saa kiinni kuvia ja tunteita, muistan vain jo monta kertaa ystävilleni kertomia tarinoita; mehän kerromme toisillemme tarinoita, jotka muodostavat itsestämme luomamme kuvan. Kertomusten alla, takana, on paljon muuta, ja siihen pääsen kiinni vain osittain, en pysty muistelemaan koko elämääni samana päivänä, tai edes samalla viikolla.