Ilmastoviisas asuminen, osa 1

Sain kutsun DeCarbon Home -tutkimukseen liittyvään haastatteluun. Hankkeen kotisivun mukaan “ Decarbon-Home-tutkimushanke edistää asumisen ja rakentamisen oikeudenmukaista kestävyysmurrosta. Hankkeen tavoitteena on tutkia ja kehittää asukkaita osallistavia ratkaisuja ilmastonmuutoksen ja asuinalueiden eriytymisen haasteisiin.” Koska asuminen, eli rakennukset ja niiden lämmönsäätely, tuottaa melkoisen määrän ilmastoa lämmittäviä päästöjä, pidän hanketta erittäin tärkeänä ja kiinnostavana. Siksi pyrin mukaan haastateltavaksi ja pääsin. Kivaa. 

Jotta voisin haastattelussa puhua tolkullisia, sen mitä nyt ikinä kykenen, pohdin asiaa hieman etukäteen. Kirjoittaminen on hyvä tapa ajatella. 

Naiivisti ajatellen asumisen päästöjen decarbonisointiin eli hiilettömäksi tekeminen on aika helppoa. Päästöt syntyvät rakennuksen ja veden lämmityksestä, rakennuksen rakentamisessa syntyvistä päätöistä, ja rakennuksen sijainnista syntyvien liikkumistarpeiden tyydyttämisestä. Siispä jos asuu pienehkössä, kauan sitten rakennetussa, maalämmöllä lämpiävässä talossa,jossa on tehty kaikki teknisesti tehtävissä olevat energiaremontit, ja  josta on hyvät pyöräily- ja sähköjoukkoliikenteen yhteydet palveluihin ja työpaikalle, on jo tehnyt liki kaiken mitä tehtävissä on. Eli just niinkuin me Lumikintietllä olemme tehneet, hyvä me!

Onko asia sittenkään näin yksinkertaista? Voiko yksittäinen ihminen todeta, että just näin kuin me on hyvä, että hoitakoon muut oman osuutensa? Kaupunki kasvaa, maaseutu tyhjenee. Kaupunkiin rakennetaan uusia taloja, teitä, joukkoliikennettä, pyöräreittejä. Pitäisikö niiden rakentamisen aikaiset päästöt jyvittää kaikille kaupungin asukkaille, myös tuleville asukkaille? Entä kenen piikkiin laittaisimme maaseudun tyhjien talojen peruslämmmön, purkamisen päästöt ja muut semmoiset? 

Joka tapauksessa, pienessä kerrostaloasunnossa elämisessä on hyvät puolensa: päästöt ovat todella pienet, ja siten myös elämisen kustannukset ovat pienet. Asumiseni maksaa 6,3 euroa päivässä, eli vähemmän kuin tuoppi olutta halvassa helsinkiläisessä baarissa. Todella halpaa! Liikkumisenikaan ei maksa paljon, eikä myös päästä paljon, koska matkaa töihin on 10km, ja pystyn matkan useimmiten pyöräilemään tai kävelemään. Joukkoliikenne - bussit ja metro - kulkevat sähköllä, joten nekään eivät paljon päästöjä aiheuta. 

Kiinnostavaa päästä mukaan DeCarbon Home -haastatteluun. Kirjoitan haastattelun jälkeen toisen postauksen.