Isäni autot ja energiakriisi

Ukkini, isäni isä, sanoi isälleni joskus 1960-luvun puolivälissä: “pitäähän pojalla olla kunnon auto, jotta hän pääsee naimisiin” ja lainasi isälleni rahaa, jolla isäni osti vuosimalli 1965 Ramber Americanin. Se oli Suomalaisessa automaailmassa ihan kelpo kulkupeli: edessä ja takana sohvapenkit, tilaa kuudella, moottorina 3,5 litran V6. Vaihteita oli 3, ja niitä vaihdettiin rattissa olevalla vivulla. 

Isäni ja Rambler

Isoisäni saattoi hyvinkin olla oikeassa, koska samoihin aikoihin isäni alkoi liehitellä äitiäni. Äitini oli töissä maitokaupassa, jossa maisteri Kinnunen (kuten äitini häntä silloin kutsui) kävi ostamassa maitoa ja muita elintarpeita. Isäni jatkoi kosintamenojaan vuosikausia, ja vuonna 1967 he menivät naimisiin. Häämatkan he tekivät autolla Saksaan ja Alpeille. Äitini muisti aina kertoa, miten Alpeilla oli hurjia pudotuksia ja miten häntä pelotti. 

Kun synnyin, Rambler kuljetti perhettämme Tampereen ja Hämeenkyrön ja Savonlinnan välillä. Veljeni syntyi 2 vuotta myöhemmmin, Rambler ei väsynyt. Meille laitettiin sänky takapenkille, siellä makasimme ja leikimme koko matkan Savonlinnaan. Silloin matka kesti kauan, koska Lahdessa ja Heinolassa piti ajaa kaupungin keskustan halki, ja ruuhka oli suuri, pakokaasut sakeita. Mitään turvavöitä ei ollut, lastenistuimista kukaan ei ollut nähnyt untakaan. 

Ramblerin kohtaloksi koitui arabimaiden 1973 aikaansaama öljykriisi. Arabimaat päättivät, että nyt riittää Isreaelin tukeminen tms, ja leikkasivat tuotanto. Bensan hinta nousi, eikä lukion lehtorilla ollut asuntolainan lisäksi enää varaa ajaa Ramblerilla, se söi bensaa aivan liikaa. Tarvettakaan Ramblerille ei ollut, olihan isälläni jo vaimo, perhe ja lapsia.  

Isäni myi Ramblerin ja osti Toyota Corollan. Se oli kyllä aivan eri maailmasta. Kaksi ovea, ahdasta, turvavyöt edessä varmaankin. Meille lapsille oli riittävästi tilaa takapenkillä, koska me olimme pieniä. Toyotan pieni moottori kulutti polttoainetta alle puolet Rambleriin verrattuna ja oli muutoiniin halvempi huoltaa ja ylläpitää. 

Isänä Rambler jäi Tampereelle, näimme sen joskus vielä 1990-luvullakin. 

Asiaan liittyen: perhetuttumme Autiot, kommunistit, ajoivat Wartburgilla. Toiset perhetuttumme, Solat, ajoivat Saabilla, koska isä oli lakimies ja hänelle ei muu kelvannut. Enoni, Lehtimiesten varatoimitusjohtaja, ajoi milloin milläkin työsuhdeautolla, ja koska Lehtimiesten omistaja oli autohullu Urpo Lahtinen, enoni autot olivat nopeita. Kun Audi toi Quattron markkinoille, enollani oli sellainen alta aikayksikön.