Kuukausi työelämää

 

Olen ollut kuukauden töissä. Aloitin työt 6. helmikuuta, tänään on 6. maaliskuuta. Aika on kulunut keski-ikäiseen tapaan nopeasti, 4 viikkoa yhtäkkiä. 

Työ on kivaa, tai pikemmin töissä on kivaa. On toimisto, jossa on hyvät sohvat, säkkituolit, flipperi, biljardipöytä, herkkuja, välipalaa, kelpo kahvikoneita, olutta, limsaa, viiniä, viskiä. On kauniit maisemat toimiston ikkunoista Kampintorille. 

Työkaverit ovat osoittautuneet fiksuiksi, mukaviksi ja huumorintajuisiksi. Heitä on paljon, yli 1000, joten nimeltä en ikinä oppine heistä kymmenystäkään tuntemaan. Nyt olen keskustellut jo varmaan 30 kollegan kanssa pidempään, muutaman joka päivä. 

Meillä oli töissä jo juhlat, rokkibileet. Joimme Fat Lizardin hanasta laskemaamme olutta, juttelimme pyöräilystä. Töissä on näet aktiivinen pyöräilykerho, johon pyrin mukaan kunhan kevät saapuu ja kuntoni nousee.

Työpaikalla pyörälle on tilaa kattoterassilla. Suihku olisi pyöräilijälle, mutta 10km pyöräilyn jälkeen ei suihkua tarvitse sen enempää kuin kuumassa metrossa matkustamisen jälkeen. Minulla on töissä vaihtovaatteet, kesäiset, onhan siellä sisällä koko ajan terassikeli - juomien lisäksi. Shortsitkin riittäisivät, kuten kaikissa sisätiloissa Suomessa talvisin. 

Tekemistä on ollut vähän, ihan opettavaisia pikkuisia projekteja, mutta niistä en kirjoita, koska eivät ne nyt yleisesti kiinnostavia ole. 

Tänään ulkona on 5 astetta pakkasta. Pyöräilen toimistoon klo 10 mennessä. On kiva mennä päiväkotiin! Paljon kivempaa kuin viettää aikaa himassa.